Istumme kahden keinussa,
pidän sinua lujasti kädestä.
Katsomme kirkasta kuuta,
sen hehkua ja vierekkäistä puuta.
Puun oksalla pieni enkeli,
se katseli meitä iloiten.
Emme tienneet vielä miksi se hymyili,
se viittoili meille ja kuunteli.
Puristin tiukasti kättäsi,
katsoin silmiäsi ja sanoin sen.
"Muista, että vaikka nyt lähdemme,
olemme aina yhdessä ja rakastamme!"
Pakkanen kiristyi ja otti otteensa,
enkeli seurasi oksalla ja turvasi.
Saimme lähteä rauhassa yhdessä matkalle sille,
jonka halusimme ja toivoimme molemmille.
Emme erillään voinneet elää,
koska tiesimme ettei toisella aikaa olisi paljoa.
Suutelimme viimeisen kerran ja annoimme mennä,
katsoimme enkeliä, se kutsui ja sanoi "lennä!"
Aamulla olimme jo poissa,
hetkemme ikuisia,
kaksi pakkasen jäädyttämää sydäntä