kipeästi kolahtaa nimesi kaiku
ikkunalasiin ja takaisin
säpsähdys hereille
unesta josta ei muista kuin sinut
hien haihtuessa hiljalleen
hän koskettaa tyhjää tilaa vierellään
katonrajaan kerääntyvät sanojesi varjot
ja katoavat uniksi eilisestä
"aamut eivät ole enää kuten ennen"
hän ajattelee
kääntää kylkeään
ja nukahtaa uudelleen