IRC-Galleria

Valon ihmisen matka johtaa.
Kultaisiin lehtoihin valo meidät joskus
saatava on.
Yksin se matka meidän mentävä
joskus on.

Itkien me maailmaan tulemme.
surun saattamina meidät
hyvästellään lepoon viimeiseen.


Vaikka kuoleminenkin on
syntymistä udelleen.
ajassa jota emme tiedä
kun elämme.
vasta sitten kun tiemme
on kuljettu.
sittenkö me tiedämme totuuden
Mikä meitä odottava silloin
on.

Onko se enkeli valkoinen joka
kädestä sinua tarttuen ohjaa
luokse isän taivaan.

Vai kuolema joka koskaan ei
lopu.
Vaan synnymme uudelleen itkien
ja maahan meidät taas itkien
saatetaan.