Tunsin kätesi poskellani, hyväilit sitä hiljaa
- Hei, nukut sä?
- Mmmm..
Vedin peiton pääni yli
- Mene pois
- Eiks me voitais vielä jutella?
Yritit vetää peittoa pois päältäni. Pitelin sitä tiukasti kiinni
Hiljaisuus... Rikoin sen viimein:
- Sä oot ihan samanlainen kuin kaikki muutkin, sä haluat vain sen ainokaiseni, enkä mä voi sitä sulle antaa... Vaikka haluaisinkin... En voi antaa sulle sydäntäni, sillä mulla ei ole sitä. Se on jäänyt maahan makaamaan, pölyisenä ja verta vuotavana. Enkä ole saanut sitä koskaan takaisin...
Olit hetken hiljaa ja sanoit :
- Mutta kyllähän mä susta kuitenkin välitän.. itseasiassa aika paljonkin...
Pitkä hiljaisuus... Avasin suuni viimein:
- Ja juuri siksi minä pyydänkin sinua: Mene pois, ole kiltti. minä en ole sinulle se oikea, minä en voi antaa sinulle mitä sinä haluat ja tarvitset. ole kiltti ja ymmärrä minua...
Tunsin kun nousit pois vuoteelta. Suljit makuuhuoneen oven mennessäsi.
Kohta kuulin, kun ulko-ovikin sulkeutui...
Tunsin pienen lämpimän kyyneleen valuvan poskeani pitkin...
>