Yöllinen vieras avaa portin,
jonka jo lukinneeni ja unohtaneeni luulin,
hiljaisin askelin hän lähestyy minua,
yönlasta.
Olkapäälleni koputtaa,
toivottaa itsensä tervetulleeksi.
Haluamattani,
kykenemättä vastustamaan,
alistaa minut,
ottaa valtaansa,
menneet muistot
ja tuskat mieleeni palauttaa.
Tervetuloa kyyneleet, vanhat niin rakkaat ystäväni>