Todellakin sinua yli kaiken rakastan.
Kaikki muu niin turhalta vaikuttaa.
Olisiko parempi antaa maailman mennä menojaan?
Todellisuus vain on niin paljon julmempaa.
Älä anna minun herätä yksinäisyyteen.
Älä salli minun silmiäni ummistaa,
ihan hetken aikaa anna minun olla vain.
Ah! Ikuista unta kai jo nyt nähdä saan,
kun syliisi saavun ja sinua silmiin katselen.
Hymysi loi mulle paikan taivaaseen,
en enää muuta kaipaa, vain sinut vien mukaani ikiuneen.
Kaikki muut kulkee allapäin.
Eivät tiedä, mitä todellisuus on:
Sinun hymysi, sinun silmäsi,
sinun rakkautesi ja sylisi.
Kuulen naurusi ja äänesi
minne ikinä menenkin.
Ah! Kun ikuiseen uneen jo painan pään,
sinun silloin jo nähdä saan.
Luoksesi juoksen, pitkän matkan teen,
kun luoksesi saavun, saan rauhan tähän ikiuneen.
Ah! Ikuista unta kai jo viimein nähdä saan,
kun sylissäsi uinun ja rakastaa saan ainiaan.
Älä anna minun herätä yksinäisyyteen,
luoksesi juoksen, sen pitkän matkan taas teen.