Tunnen, miten vihan musta möykky kasvaa
Sydämeni kiedottuaan se kurkottaa säikeensä
Kynnellisinä ja myrkyllisinä ja raastavina
Vetävät kurkkuni seinämät lähemmäs toisiaan
Puheeni muuttuu ärinäksi ja karjunnaksi
(Jos vaivaudun puhumaan ollenkaan)
Katseeni on jäätä, tuhkaa
Untuvaa ja lasimurskaa
Viha polttaa kehoani kuin laava
Joka solua
Koko olemusta
Mutta sinun takiasi, rakkaimpani
Kätken sen.
Puhun tyynesti
Hymyilen lempeästi
Kiedon käteni ympärillesi.
Sinun takiasi, rakkaimpani.>