Syvä hiljaisuus kaikuu korviini,
kipeämmin koskee kuin huuto loputon.
Muistan, kuinka otit käteni omiisi,
Katseesi oli tumma, tutkimaton.
Miksi en huomannut aiemmin,
Sun kaukana olevan niin.
Ois pitänyt katsoa tarkemmin,
Mut uppouduin haaveisiin.
Kaipaus täyttää huoneeni,
Se kasvoistas muistuttaa.
Hiljaisuus huutaa korvaani:
"Lähde kuulle laulamaan."
"Tule, sisareni, pieni tyttö,
Tule lauman mukaan juoksemaan."
Niin yksinäinen ja kylmä on yö,
Joka saa pimeään luottamaan.
Mutta nyt on vapaus poissa,
Sillä luulin tuntevani itseni.
Tuuli kuiskii metsän puissa,
Ja lohduttaa mua sen ääni.
Kuin kuiskaus tuuleen,
Henkäys muistoista, saa
Kyyneleet silmiini kihoamaan.
Tule kotiin, ne sanovat.
Tule kotiin nukkumaan.>