Mä oon paisuva,
puhkeava kupla,
ilmaan haihtuva
nimetön unikuva.
Mun ääneni kaiku
sanojani toistaa,
nimetöntä tuskaansa
kuuroille huutaa.
Oon mielen vankina
horjuvassa majakassa.
Pimeässä valona
kyynelissä suolaisissa.
Totuuksien raiskaama
en koskaan oo kotona.
Oon syntieni summana
teljettynä petona.
Oon vääryyden oikomana
sokkona kulkija,
hiomaton uneksija
avaamassa haavoja.
Tietoon lukittuna
mä hukutan rakkautta.
Kätkettyä onnea
en haluu paljastaa