IRC-Galleria

En tiedä vielä mitä tuntisin, tai miettisin,
olemme kuitenkin tunteneet toisemme jo kauan,
silti niin lyhen ajan.
Ensimmäinen halauksesi ja kosketuksesi osoitti,
että tästä voi syntyä jotain,
kuitenkin niin lyhyt aika kuin se halaus,
ei voinut kertoa että tapaisimme uudelleen.
Mutta nyt istumme tässä taas lähekkäin voin olla jo varma,
että jotain se merkitsi.

En tiedä mitä mietin, en osaa sanoa sitä ääneen,
kun katson nauravia silmiäsi ja pehmeitä huuliasi,
tiedän vain etten voi miettiä muuta.
Suudelmasi on jotain aivan sanattoman kaunista,
ja halauksesi niin pehmeää ja viatonta.

Osaankohan koskaan rakastaa sinunalistasi naista,
osaankohan antaa sinulle sitä hellyyttä ja läheisyyttä jota kumpikin haemme,
en ehkä voi miettiä enää kauaa,
koska tiedän jo vastauksen,
osaan minä, haluan minä.

Molemmat olemme aiemmin kokeneet suurta tuskaa,
jota en sinulle aio tuottaa, puhuisin niistä mielelläni,
mutta se on vaikeaa, liian vaikeaa, ehkä yhdessä voimme jakaa tuon kaiken ja puhua siitä.

Kerroit ettei kukaan ole koskaan sinulle ostanut ruusua,
sitä ei minullakaan ole nut mukana, mutta saat sen jos haluat, koska sinä olet useamma nkuin yhden ruusun arvoinen,
ruusut annan kuitenkin yksi kerrallaan, koska en halua hukuttaa sinua niihin,
vaan yksi ruusu kertoo kuinka paljon oikeasti sinusta välitän.

Jos joskus näen silmissäsi kyyneleen,
toivoisin ettei se johdu minusta, tai mitä olen tehnyt.
Jos kuitenkin on niin, toivon että kyynel olisi onnesta,
jota sinulla on, eikä siitä kaikesta helvetistä jota sinun niskaasi on liikaa heitetty.

Kun silloin lupasin että kirjoitan sinulle runon niin se oli uskomattoman vaikeaa tietää mistä sen tekisin,
jo runoni nimi ihuna kertoo vai nsinusta ja siitä millainen sinä olet,
onko tämä sitten runo edes vai jotain aivan muuta, sitä en tiedä.

Tämä on kuintekin sinulle, hyvälle ystävälle, sinulle jota kaipaan, josta saan seuraa.>

Hän oli vihainen maailmalle
Joka piti häntä outona tapauksena

Hän oli vihainen vanhemmille
Jotka eivät koskaan oppineet hyväksymään häntä

Hän oli vihainen poikaystävälle
Joka piti häntä halpana tavarana

Hän oli vihainen ystäville
Jotka valehtelivat ja pettivät mielensä mukaan

Hän oli vihainen itselleen
Koska oli antanut sen tapahtua

Eräänä yönä
Hän ei enää jaksanut
Meni veitsilaatikolle
Vessan perälle
Vetäisi ensimmäisen viillon
Johon kaikki loppui hiljaisuudessa

Äidin pesemät valkopyykki
Värjäytyi punaisella nesteellä

Jonka oli vuodattanut viattoman vainoharhainen mieli

Nyt ei ollut enää muuta paikkaa jäljellä
Kuin epäuskoisen nurkka helvetissä

Ja siellä on Hän vieläkin
Odottaa elämänsä pilanneita ihmisiä seuraksi

Mieli kostosta katkerana.

Typerä tyttö
Et tajunnut ajoissa
Missä päin sataa nauloja
Hakaneuloja käärepapereineen
Astuit suoraan tulilinjalle

Niele kaikki paloittelematta
Ammu sydämeni hautakiveen
Sillä karu totuus ei koskaan uskonut sinua

Vaikkemme olleet koskaan tavanneet
Sinä esittelit meidät rumalla tavalla
Ilmestyit elämääni likaisella tempulla

Elä katumusta onnellisena
Vaikka minä tähtään päähäsi aseella
Ei se luoti sinua satuta
Yhtä paljon kuin tekosi minua

Päästäthän katkerasta lihastani irti
Älä silti kadu viimeisintä virhettäsi
Ehkä se kertoi sinulle totuuden itsestäsi
Anteeksianto evätty tunnottomalta sielulta

Vatkatuneet aivoni lilluvat liemessään
Ja kermainen oksennus purkautuu
Toffeekuorrute kaulallani
Sai sinut kokeilemaan kaikkia makuja

Silitän hentoja muistojamme
Kirpeitä sadepisaroita polttamaan ruumistasi
Hengetön ilmeesi on itse viattomuus
Minä olen se jonka pitäisi olla nimetön

Pitsini mädääntyy päälleni
Mekkoni silkki syöpyy ihollesi

Sinun olisi pitänyt kuolla kiroukseesi
Minkä sait minun koskettamisestani
Rukous vain päinvastainen toive
Uhraus sille joka uskalsi haluta

Muista ikuisesti mitä nielin
Kuule ivanauruni uniesi taakse
Nuken satuttaminen ei ole rikos
Vaikkei sitä tuomitakkaan
Koska hän tuomitsee omakätisesti

murhaa sydämeni uudestaan

Sitähän sinä halusit
Muttet kertonut minulle

murhaa sydämeni uudestaan

Älä anna sääliä
Minähän en mene rikki

murhaa sydämeni uudestaan

Olenhan kaunein huora
Jonka olet ikinä tavannut

Saat mielisairaankin näyttämään terveeltä
Pura vihaasi repaleiseen nukkeen
Miten saitkaan raajat rikki
Vaikken vapissut kättesi alla

Mustelmat ompeleissani
Kuinka ne kertovat rakkaudestasi
Jota kukaan muu ei koskaan ymmärrä
Vanki ikuisuuteen tuomittuna kohtalo

Muttet vieläkään ole pahoillasi
Vaikka koko maailma sai tietää
Minun veitseni muuttuneen veriseksi
Vain koska sinä et osannut rakastaa oikein. >

Taivas täyttyy tuhkasta
Aurinko himmenee
me emme välitä
emme edes huomaa.

Sataa mustia pisaroita
he eivät huomaa
minä huomaan
he eivät välitä
minä pelkään.

Maa peittyy tuhkaan
mustat pisarat polttavat iholla
he eivät huomaa
he eivät välitä.

Ihmisiä kuolee
he huomaavat
he kauhistuvat
he jatkavat elämäänsä

Luonto kuolee
ihmiset kuolevat
he ovat huomanneet
he ovat tajunneet
- liian myöhään

Olen onnellinen
Ihmiskunta on saanut
ansionsa mukaan

Olen surullinen
Maan kuollessa
ihmisten tähden

Epätoivossa minä vaellan
läpi maailman kärsivän
kohti armahtavaa kuolemaa.

Epätoivossa minä huudan Sinua
kuule minun huutoni ääni!
Et vastaa
huutoni hukkunut
on maailman tuskaan

Pimeydessä minä vaellan
läpi maailman kuolevan
kohti vapauttavaa kuolemaa

Pimeydessä minä huudan Sinua
kuule minun huutoni ääni!
Et vastaa
Etkö kuule vai etkö välitä?

Kuolemassa minä vaellan
läpi maailman loppuvan
kohti Helvetin ikuista piinaa

Helvetin kajossa minä vaellan
läpi maailman loppuneen
kohti Helvetin ikuista piinaa.

Helvetissä minä vaellan
kierrän loppumatonta kidutuksen kehää

Minä olen nähnyt hänet
miltei kyläänkin kutsunut.

Hänen kasvonsa ovat minulle tutut
niin kauniit ja niin runnellut.

Hänen silmiinsä olen katsonut
niiden tyhjän ja jäätävän katseen kokenut.

Hänen huuliaan olen koskettanut
niitä miltei suudellutkin.

Veljiänsä seuraten
hän kera hallavan ratsunsa
tuo ihmiskunnalle lahjan -
kuoleman ja vapauden

Taivas on punainen
Aurinko laskee
Sytytän kynttilän

Ilta tummuu
Poissa on keltainen kääpiö
Usva nousee

Usva kietoo kosteaan syleilyyn
Olen väsynyt
Panen maate

Usvan viileys hyväilee kasvojani
Hengitän sitä sisääni
Nukahdan

Hengitys pysähtyy
Kynttilä sammuu
Pimeys

Keltainen kääpiö palaa
Matojen juhlat alkavat
Korpit tappelevat maksasta

Saan valkoisen kuolinnaamion
Keltainen kääpiö matkustaa etelään
On kylmä, muttei se haittaa

Olen kuollut
Minut on unohdettu
Minä elän>

Taivas leiskuvi yllä
punaista, keltaista ja vihreää
hanki toistaa värit.

Yksin autiudessa
universumin alla
pieni ihminen.

Ylhäällä kaukana
soi sfäärien harmonia
Universuminen surusoitto.

Hurme värjää hangen
Kuolema on kaunis
Ikuisuus on vain hetki.

Rujo hiilipannu
harmaalla kivipaadella
kivekehän keskellä.

Mies valkopartainen,
mustassa kaavussaan,
hiilipannun äärellä.

Korpit raakkuvat,
vartioivat kehää,
palvelevat herraansa.

Maankamaran läpi,
mullan alta,
kapuaa kääpiö.

Herrallensa ojentaa,
vaitonainen kääpiö,
säkin mustanpuhuvan.

Verinen sydän
toisensa jälkeen
säkistä nousee.

Kaikki hiilipannuun
peräjälkeen kihisemään;
makea tuoksu.

Kuolleiden tuskanhuudot
herättävät Auringon.
On päivänkoitto.

Aurinko kimaltelee
veressä kivipaadella
kadotettujen huutaessa.

Meren pihkaa
mies heittää
hehkuville hiilille.

Teppelissä rauha
seuraavaan aamuun
valitsee.

Yön hiljaisuudessa
hän astelee
reppu selässänsä.

Korkealla mäellä,
lakikiven äärellä
hän polvistuu.

Asettaa kynttilän
ja Raamatun kivelle.
Painaa päänsä.

Syntinsä tunnustaa.
Vikansa ymmärtää
ja haluaa parantua.

Nöyränä kiittää Jumalaa.
Veisää ylistystä ja
kunniaa.>