IRC-Galleria

Mitään ei saa ilmaiseksi
Ollakseen hyvä
On ihmisen joskus oltava myös paha>

On monta ihmeellistä asiaa maan päällä

Ei lopu itku itkemällä
Ei nauru nauramalla
Ei laulut laulamalla
Ei viina juomalla...

Kauanko listaa olisi jatkettava?
Se ei koskaan lopu

Vaan elon aikamme
Se loppuu joskus kyllä

Talven tullen
ovat kyyneleet hänen poskillensa jäätyneet
ja hänen surusilmänsä, siniset

toivosta luopuneet.

Joka yö
kun painan pään tyynyyni,
( ne ovat siellä )
ne siniset surusilmäsi,

valheilla ruokitut hiuksesi
ja murheiden mustaama sydämesi.
Huutosi tunkeutuvat uniini.
Tuskaisat avunhuudot huumaavat korviani.

Olet mustien ruusujen puutarhassa,
piikkisten orjantappuroiden saartamana.
Taivas on täynnä mustaa, sydäntä raastavaa tuskaa.

Mustia ukkospilviä pullollaan
auringosta ei tietoakaan.

Tähdetkin juosseet pakoon sitä synkkyyttä

Tuskaa,

pelkoa,

epätoivoa

ja tyhjyyttä.

Juokset alla ukkosen,
raiskaavan kaatosateen
mustien sadepisaroiden.

Kohti kotia.
( Väärin. ei sinulla ole sellaista. )

Piikkiset orjantappurat raatelevat kätesi ja
jalkasi.
Puhkaisseet ovat myös
siniset surusilmäsi.

Vauhtisi hiljalleen hidastuu Â…

Sade hetkeksi lakkaantuu.

(kellojen viisarit pysähtyvät. Aika on hetken tuntematon muukalainen.)

Jäät paikallesi seisomaan
jotain suurta ihmettä odottamaan.
Asetut maahan makaamaan.
Tunnet kuinka lämpö tanssii sun kasvoillas taas.

Pian lakkaat tuntemasta
Kipua

Pelkoa

epätoivoa

tuskaa.

Olet saanut rauhan.

( Rest in peace. )

Rakastaako kukaan mua enää, kun oon poissa?
Voiko kuolleita ylipäätään enää rakastaa
samalla tavalla kuin eläviäkin?
Ja missä menee elävän ja kuolleen raja,
milloin joku on kuollut ja milloin joku elää?
Voiko ihmistä, joka elää valheessa koko elämänsä
kutsua kuolleeksi siitä lähtien, kun hän on oppinut valehtelemaan?
Ja mitä se eläminen sitten on?
Onko se unelmia ja haaveita?
Vai onko se peräti niiden toteuttamista?
Vai onko eläminen rakkautta, niin kuin monet väittävät?
Mistä minä tiedän miten minun kuuluu elää,
vai elänkö minä nytkään?
Kulutanko minä vain vähäisiä elinvuosiani haaveillen,
vai pitäisikö jo toimia ja toteuttaa ne?
Mutta jos se elo onkin rakkautta
ja olen unelmia toteuttaessani unohtanut kaikki ystävät ympäriltäni.
Jättänyt heidät heitteille,
ja vasta nyt tajuan sen,
olen kuollut.
Oikeasti olen jo kuollut.

Se alkaa näkyä päällepäin,että lähdit ja minä jäin. ei ikävä ikinä mee
se pysyy ja syvenee päivä päivältä yhä ennemmän ja ennemmän.

Kuljen läpi sielujen,
astelen läpi muistojen.
Näen rauniot tuhkaan hautautuneet,
huomaan valonkin jo kuihtuneen.

Eilinen on ohitsesi mennyt,
eikä huominenkaan voi sinua koskettaa.
Suru sielusi lienee niellyt,
onnen hylkäämänä tyhjyydessä vaeltaa.

Silmät nukkuu,
ääni hiljaisuuteen hukkuu.
Muurit murtuneet
tuhkaksi hajonneet.

Ja siellä kaiken keskellä,
olet sinä, yksin ja orpona.
Kaksinkerroin käpertyneenä,
halaat omaa pahaa oloa.

Eilinen on ohitse nyt,
eikä huominen voi mietä koskettaa.
Suru sielusi yksinäisyyteen syössyt,
sirpaleina pimeydessä asustaa.

En sinua voinut suojella
siltä kamalalta kärsimykseltä.
En sinua voinut huomata,
kun pyysit huutaen apua.

Huominen ei voi meitä koskettaa,
sillä toinen surullinen sielu tyhjyydessä vaeltaa.

Mä tahtoisin pois lähteä.
Kauas pois. Kauas pois.

Ei muakaan täällä tarvita.
Kauas pois! Kauas pois!

Mutta kun on syy jäädä,
en voi täältä lähteä.
(Mä jään)

Nyt unelmista tulee
tänä yönä totta.
Me kaksi rakastavaista,
meille on suotu onni
lähteä pois. Kauas pois.

Mulla on monta muistoa rakkaudesta.
Mutta sen kun menetin
tahdoin lähteä pois. Kauas pois.

(Kauas pois. Kauas pois!)

En saa enää sydäntäni sulamaan,
tänne jään juurtuneena seisomaan.
En uskonut sen olevan niin vaikaa.

Nyt elän unelmissa,
meillä on toisemme.
Me tähtien alla
suudellaan. Suudellaan!

Ja muistan sinut, vaikka lähdit
kauas pois. Kauas pois!

Jos voisin toiveen toteuttaa,
mä toivoisin sut takaisin.
Jos voisin enää rakastaa,
mä sua aina palvoisin.
Jos voisin lentää,
mä tulisin sun luo taivaaseen.

(Kauas pois! Kauas pois!)

Vain hetken valvon,tuijotan kuuta.
Mietin hetken, voinko tehdä jotain muuta.
Ehkä vain lähden
kauas pois. Kauas pois!

Nyt enää unelmat matkassani
lähden pois, kauas pois.

Mulle riitti tätä maailmaa,
pysähdy en, kuljen vain.

En enää ketään tarvitse,
sinä vain olit tarpeeksi minulle.

Lähden pois,
kauas pois.

Tahdon lentää pois,
kauas pois!

Kalliolta alas hyppään
mereen siniseen.

Kellun poisÂ…

KauasÂ…
poisÂ…

Niin, unelmissain
taivas itkee verta
Huokaan, painajaiset vaihtuvat,
jo painan pään.

Elä unelmissani
salaisuusÂ…

Me menetimme kerran,
toista kertaa kestä en.

Lennä luo! Katso loppua!
Nuku vainÂ…
Rakkain, ole minun.

Me tanssimme siivillä,
maailma lentää!

Niin, unelmissain
äänesi herää eloon, laulaen:
Kuule rukoukseni,
jo painan pääni.

Elä unelmissani,
rakkaaniÂ…

Taivas itkee taas!
Se verta vuotaa!

Ei pelastusta! Sydän ei siedä eroa!
Nuku vainÂ…
Rakkaani, ole minun.

Me erosimme kerran,
enempää siedä en!

Ja niin, unelmissain
taivas itkee verta.
Huokaan, painajaiset jatkuvat.
Onneni loppuu.

Ihanat vaaleat pilvet
liukuvat taivaalla.
Hiljaa ja lumoavasti
laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä
hiekka on väsynyt.
Tulisit aivan hiljaa,
tulisit juuri nyt
Saima Harmaja

On mentävä
hirvittävän lähelle
toista ihmistä
hämärään huoneeseen
ilman yhtäkään asetta
ennen kuin voi kuulla
kuinka kauniisti
vapaus laulaa
Tommy Taberman

Sinun poskiesi lähellä
viihtyisivät kaikki ujot metsäkukat miellellään.
Kiedottuina lumikapaloihin
luokses itkien ne ikävöivät.
Sinun silmiesi sinessä
tahtoisivat kaikki tähdet heijastella itseään
kultaisina sudenkorentoina
yllä ikuisuuden virran suvannon.

Rakkaus! Sana suloinen,
sana siipien valkeiden,
sana suurinten sankar-töiden,
valo synkinten sydän-öiden,
rinnan yöllinen yksin-nyyhky,
rauhan viesti ja voiton kyyhky,
päivän paiste ja tuike tähden,
riemun parhaimman paras lähde,
suden suitsi ja himon ohja,
tahdon ponsi ja tarmon pohja,
sana sankarin - Jumalan -.
Rakkaus on valtias maailman!