IRC-Galleria

Minun oli suunnaton ikävä ystävääni koko päivän
Iltani itkin tätä unta josta en herää
Ja minun oli mentävä sinne minne ikäväni ajoi
Ilmestyttävä luoksesi kuin haaveiden maasta
Josta sanoit minun tulevan
Minä "Lintu" jonka kesytit
Ehkä olenkin lintu
Jonka suudelma vapauttaisi taiasta
Että saisin vapaana lennähtää taivaalle
Kaartaisin korkealla taivaalla muutaman kierroksen hyvästiksi
Ehkä silloin vilkuttaisit vielä minulle
Ja antaisin tuulen kantaa itseni kauas pois.>

Olen niin yksin, yksin ja ikävöin.
Tunnen vain tyhjyyttä, rinnassain.
Olenko yksin kysyn, äänetön vastaus.
Yksi on rinnallasi ain,
muut jos hylkää Hän ei lain.
Ikävä on mulla,
Hän lohtua suo, näin saa olla,
Hän lohduttaa mua.
Ystävät on kaikonneet pois, se tuskaa tuo,
ja ikävän suo.
Miksi oon yksin kysyä vois,
mutt´ vastausta siihen, kukaan ei tuo, ei sois.
Tään tunteen tähän kirjoitin,
kun kukaan ei kaipaa,
ei soita, ei käy.
Tyhjyys syvä, hiljaisuus suuri.
Ikävän tunne, kuin muuri.

hetki hiljainen kahden ihmisen
kuulu ääntäkään ei..
katse silmien niin suloisten
heidät tästä maailmasta vei

siinä nauttien toisiinsa katsoen
aivan ääneti istuu..
käsi koskettaa toista kulkijaa
siinä hiljaa nauttien

hiljaa, hiljaa, niin hiljaa ..
hyväillen ja nauttien.
hiljaa, hiljaa, niin hiljaa..
huulet kohtaa suudellen.

Olen tuntenut valtavien voimien
Repivän minua tahtomattani menneeseen
Kuulen kutsuja edessä
Täällä on paljon nähtävää

Yritän huutaa tulevaisuudelle
Älkää kiirehtikö
Haluan juosta teidät kiinni
Arpisena sielu riekaleina>

Näen nykyaan enkeleitä
Joita elämäni varrella on ollut
Muistelen heidän ohjeitaan

Yksi kerrallaan he ovat poistuneet
Kun aika täyttyy
Ja en ole ehtinyt heitä edes kiittämään

Aina astuu uusi kulkemaan vierelleni
Yrittäen saada minut kuulemaan
Ja näkemään heidät juuri tässä ja nyt

Että rauhallisin mielin kulkisin eteenpäin
Tuntien repussani olevan hyvät eväät
Jotka olen enkeleiltäni saanut matkaani

Mitään ei saa ilmaiseksi
Ollakseen hyvä
On ihmisen joskus oltava myös paha>

On monta ihmeellistä asiaa maan päällä

Ei lopu itku itkemällä
Ei nauru nauramalla
Ei laulut laulamalla
Ei viina juomalla...

Kauanko listaa olisi jatkettava?
Se ei koskaan lopu

Vaan elon aikamme
Se loppuu joskus kyllä

Talven tullen
ovat kyyneleet hänen poskillensa jäätyneet
ja hänen surusilmänsä, siniset

toivosta luopuneet.

Joka yö
kun painan pään tyynyyni,
( ne ovat siellä )
ne siniset surusilmäsi,

valheilla ruokitut hiuksesi
ja murheiden mustaama sydämesi.
Huutosi tunkeutuvat uniini.
Tuskaisat avunhuudot huumaavat korviani.

Olet mustien ruusujen puutarhassa,
piikkisten orjantappuroiden saartamana.
Taivas on täynnä mustaa, sydäntä raastavaa tuskaa.

Mustia ukkospilviä pullollaan
auringosta ei tietoakaan.

Tähdetkin juosseet pakoon sitä synkkyyttä

Tuskaa,

pelkoa,

epätoivoa

ja tyhjyyttä.

Juokset alla ukkosen,
raiskaavan kaatosateen
mustien sadepisaroiden.

Kohti kotia.
( Väärin. ei sinulla ole sellaista. )

Piikkiset orjantappurat raatelevat kätesi ja
jalkasi.
Puhkaisseet ovat myös
siniset surusilmäsi.

Vauhtisi hiljalleen hidastuu Â…

Sade hetkeksi lakkaantuu.

(kellojen viisarit pysähtyvät. Aika on hetken tuntematon muukalainen.)

Jäät paikallesi seisomaan
jotain suurta ihmettä odottamaan.
Asetut maahan makaamaan.
Tunnet kuinka lämpö tanssii sun kasvoillas taas.

Pian lakkaat tuntemasta
Kipua

Pelkoa

epätoivoa

tuskaa.

Olet saanut rauhan.

( Rest in peace. )

Rakastaako kukaan mua enää, kun oon poissa?
Voiko kuolleita ylipäätään enää rakastaa
samalla tavalla kuin eläviäkin?
Ja missä menee elävän ja kuolleen raja,
milloin joku on kuollut ja milloin joku elää?
Voiko ihmistä, joka elää valheessa koko elämänsä
kutsua kuolleeksi siitä lähtien, kun hän on oppinut valehtelemaan?
Ja mitä se eläminen sitten on?
Onko se unelmia ja haaveita?
Vai onko se peräti niiden toteuttamista?
Vai onko eläminen rakkautta, niin kuin monet väittävät?
Mistä minä tiedän miten minun kuuluu elää,
vai elänkö minä nytkään?
Kulutanko minä vain vähäisiä elinvuosiani haaveillen,
vai pitäisikö jo toimia ja toteuttaa ne?
Mutta jos se elo onkin rakkautta
ja olen unelmia toteuttaessani unohtanut kaikki ystävät ympäriltäni.
Jättänyt heidät heitteille,
ja vasta nyt tajuan sen,
olen kuollut.
Oikeasti olen jo kuollut.

Se alkaa näkyä päällepäin,että lähdit ja minä jäin. ei ikävä ikinä mee
se pysyy ja syvenee päivä päivältä yhä ennemmän ja ennemmän.