IRC-Galleria

Minä kiroan.
Kaikkea paskaa, elämää.
Mietin.
Ei ole syytä jatkaa.
Kaikki on turhaa.
Tahdon pois, kaipaan kuolemaa.
Kukaan ei välitä.
En jaksa enää tätä tuskaa.
Yksi pieni askel harhaan,
ja kaikki paine on poissa.
Jos vain uskaltaisin.

Kun mä yksin pimeässä
huoneessa istun,
vain kynttilän liekki
leikkii iloisesti.

Samalla kun ajattelen sinua,
niin tyhjyys valtaa huoneen
ja minut.
mun sisällänikin on vain tyhjää…

Mutta kun ajattelen sinua ja
kuvittelen sinut viereeni,
alkaa sisälläni täyttyä suuri aukko,
aukko joka on mun sydämmessäni
ja mielessäni.
Sen aukon täytät vain sinä
lämmölläsi..<3

Juuri se
kaikkeuden ongelma
Pitäis olla monta yhdessä pakkauksessa

Minä pelkään!
Mitä? En tiedä
kuka lopulta on normaali
Pelkään
PAHUUTTA

Itken itseni väsyksiin,
nukahdan ja näen outoja
näen tyhjää

Jumalansynnyttäjä rukoile
Jumalaa minun puolestani

Missä kauneus piilee
missä on toivon viljapelto
Mihin kynttilän valo yltää,

Missä on Hyvyys
Ihmiset, kantakaa
kynttilöitä käsissänne
ja toivokaa parempaa maailmaa.

He sieltä jostain anovat
älkää unohtako meitä, uhrejamme
koskaan, milloinkaan
Jotta Hyvyys saisi elää.

Häntä sai kaivaa
sängyn pohjalta
hänen epätoivonsa
painoi paljon

Pehmeät leikkieläimet
suojelivat häntä
todellisuudelta
kun hän oli lapsi
Hän haluaisi vain uneksia
Hyvien unien maassa.

Vetäen suuntaan ja toiseen
väitellen mielen toiminnoista
Sisälläni asuu ristiriita
voittaako toivo
vai epätoivo

Syntyykö jotain uutta
kun jotain vanhaa häviää maan päältä

Mitä me täällä teemme?
Mitä varten toimimme?
Kuljemme kohti aamuhämärää
illan ruskoa ja yö on jossain
missä muu maailma odottaa

Väsyneenä painuu pää
tyynyyn untuvaiseen
ajatukset kiertää
valopilkut sammutetun valon jälkeen

Avaan unien kirjan
luen itseni seikkailuun tuntemattomaan
yön tuhannet sadut
muuttuvat hetkessä todeksi

Rakkaus polttelee rinnassa,
pieni ihminen haaveilee Arabianrannassa
erämaan laivasta,
aavikosta
tähtitaivaasta sen yllä

Joutuu kutoseen kiirehtimään
yön viimeinen vuoro
unelmansa jätti
toiselle minälleen,
joka jäi aavikolle
taivasta ihmettelemään

Pimeässä tallissa
vetovaunun penkillä
valveilla vielä hetken
totuttelen toisenlaiseen
kultani kanssa
odottaen päivän valkenemista
matkalle lähtemistä

On tunnelmaa
hajuja, ohittavia junia
yksi ajaa pohjoiseen,toinen suuntaa etelään.

Veturin hurinaan aamulla herään,
ikimuistoinen yö minua aina seuraa,
kuin Lättä rautatietä.

Aamiainen kahdestaan
perhosia vatsan pohjalla
matkakuumetta
lähdön tunnelmaa

Minä hävisin taisteluni,
elämä voitti.
Se tuhosi yksinäisyyteni,
haikeuteni
ja muovasi niistä hellyyden,
janon.
Yritin kaikkeni
ja vasta elämän
tuhoisin ase -rakkaus-
minut kukisti.
Rakkaus voitti
ja niin minäkin.