IRC-Galleria

Istuu rannassa,
ei haittaa,
vaikka vesi piiskaa kasvoja.
Muistot,
ne viiltävät syvältä.
Sanat,
ne kaikuvat mielessä.
Myrsky raivoaa.
Antaa veden huuhtoa,
viedä mukanaan muistot,
viedä mukanaan sanat.
Myrsky.
Nauttii ilmasta,
se on raikas.
Salamoi yö,
on valon välähdyksiä,
hetkiä sekunnin mittaisia.
Istuu rannassa.
Myrsky.
Vesi piiskaava.
Puhdistuu sielu.
Huuhtoo vesi veren,
joka vuotaa viilloista muistojen.
On poissa muistot satuttavat,
syvältä viiltävät.
On mieli hiljaa,
ei sanoja kaikuvia.
Nauttii myrskystä,
pelastuksesta.
Myrsky,
pelastus.
Niistä on tullut yhtä.
On syntynyt uudestaan,
syntynyt myrskystä.

Kaikista tunteista, kaikista tottumuksista
Ja siitä raastavasta rakkaudesta
huolimatta,
Jossain vaiheessa unen ja valveen välillä,
huomaa ettei enää jaksa,
ei enää jaksa välittää.
Yhtään mistään tai kenestäkään.
Kaikista vähiten itsestään.
Itsensä ensimmäisenä
unohtaisi jos voisi.
Ja voisi sulkea korvansa kaikelta
tuolta, noilta sanoilta
jotka ei jaksa enää kiinnostaa.
Katoa pois, tai katoan pois.
Kummin vain.
Kunhan tämä kidutus loppuisi.

Emmekä etsisi vastauksia enää
turhaan.

Herään harmaaseen aamuun,
kylmissäni pukeudun,
johonkin kaapuun.
Kellossa on ruma ääni,
saisinpa vielä tyynyyn kallistaa pääni.
Oi vapausÂ…

Lapset kiljuvat vaatteita ruokaa,
minä ihmeissäni huokaan.
Olisipa käsiä edes kolmet,
niin ei näin sekaisin menisi sormet.
Oi vapausÂ…

Puhelin piippaa,
läheltä liippaa.
En ehdi vastata,
kun pitää perhettä passata.
Koirakin haukkuu,
kyllä kohta ovet paukkuu.
Oi vapausÂ…

Tulisitko tänne,
veisitkö sinne.
Olisi niin mukava,
kun olisit mukana.
Ajatukseni harhailevat,
toisiin maailmoihin karkailevat.
"Tietysti tulen!"
Oi vapausÂ…

Auto on hajalla,
tuolla jossain pajalla.
Saanpahan kävellä,
rauhassa metsissä vaellella.
Olematta tavattavissa,
vain lintusten äänet korvissa soiden.
Oi vapausÂ…

Sinä sait sen työpaikan,
minäkö aivan.
En ollut varautunut,
olinhan ollut niin lamautunut.
Minä luonnonlapsi,
pääsin sinne asti.
Kuinka onnistun,
aikatauluihin sopeudun.
Oi vapausÂ…

Hiljaa painan oven kiinni,
otan vauhtia askeliini.
Poskeni punaisina aivan,
löydän perille vaivan.
Istun hiljaa ja kuuntelen,
kun saapuu rauha sydämeen.
Tähän jään en enää mihinkään mee.
Vihdoinkin vapaus!

Sinusta on jäänyt syvä arpi elämääni.
Arpi joka ei koskaan umpeudu,
vaan repeää auki uudestaan ja uudestaan.
Aina kun nään sinut ja sen tytön kahden,
arpi alkaa repeillä taas auki ja minä olen taas surullinen.

Sinä et välittänyt minun tunteistani, vaan hylkäsit minut.
Hylkäämisesi jätti minuun tyhjyyden josta vähitellensyntyi arpi,
arpi joka ei koskaan parantuisi kunnollaÂ…

Minä kiroan.
Kaikkea paskaa, elämää.
Mietin.
Ei ole syytä jatkaa.
Kaikki on turhaa.
Tahdon pois, kaipaan kuolemaa.
Kukaan ei välitä.
En jaksa enää tätä tuskaa.
Yksi pieni askel harhaan,
ja kaikki paine on poissa.
Jos vain uskaltaisin.

Kun mä yksin pimeässä
huoneessa istun,
vain kynttilän liekki
leikkii iloisesti.

Samalla kun ajattelen sinua,
niin tyhjyys valtaa huoneen
ja minut.
mun sisällänikin on vain tyhjää…

Mutta kun ajattelen sinua ja
kuvittelen sinut viereeni,
alkaa sisälläni täyttyä suuri aukko,
aukko joka on mun sydämmessäni
ja mielessäni.
Sen aukon täytät vain sinä
lämmölläsi..<3

Juuri se
kaikkeuden ongelma
Pitäis olla monta yhdessä pakkauksessa

Minä pelkään!
Mitä? En tiedä
kuka lopulta on normaali
Pelkään
PAHUUTTA

Itken itseni väsyksiin,
nukahdan ja näen outoja
näen tyhjää

Jumalansynnyttäjä rukoile
Jumalaa minun puolestani

Missä kauneus piilee
missä on toivon viljapelto
Mihin kynttilän valo yltää,

Missä on Hyvyys
Ihmiset, kantakaa
kynttilöitä käsissänne
ja toivokaa parempaa maailmaa.

He sieltä jostain anovat
älkää unohtako meitä, uhrejamme
koskaan, milloinkaan
Jotta Hyvyys saisi elää.

Häntä sai kaivaa
sängyn pohjalta
hänen epätoivonsa
painoi paljon

Pehmeät leikkieläimet
suojelivat häntä
todellisuudelta
kun hän oli lapsi
Hän haluaisi vain uneksia
Hyvien unien maassa.

Vetäen suuntaan ja toiseen
väitellen mielen toiminnoista
Sisälläni asuu ristiriita
voittaako toivo
vai epätoivo

Syntyykö jotain uutta
kun jotain vanhaa häviää maan päältä

Mitä me täällä teemme?
Mitä varten toimimme?
Kuljemme kohti aamuhämärää
illan ruskoa ja yö on jossain
missä muu maailma odottaa