IRC-Galleria

nyt minulla on aikaa.
nyt minulla on aikaa parantaa pientä särkynyttä sydäntäni.
laulusi kertoo miten kauneinkin päivä loppuu.
niin loppuu tämäkin.
vierähtikö poskellesi kyynel? sinun silmäsi, eiväthän ne itke?
luulin että huutaisit perääni jotain,mitä tahansa, et huutanut.
annoit minun valua ulos massan mukana.
en katsonut taakseni,se olisi sattunut liikaa.
ei minua satu enää, kerranhan se vain kirpaisi.
tunnen kuinka vahvistun päivä toisen seuraamana, olen vahva.
voisin lakata hokemasta sitä, pieni sydän, kaipuu, kuinka sattu, kuultu jo?
minulla ei ole muuta sanottavaa, ei kai tarvitsekkaan .
hyvästi tähtisilmäni, aurinkoni, helvettini.

Missä olen missä elän?
Näenkö ainoastaan Jumalan
selän,kääntyneenä kohti,
joka ennen minua johti.
Vastauksia kiitos!
Onko elämän tarkoitus pelkkä siitos,
joka meitä maanpäälle lisää
kiittämään leivästä isää.

Onko elämä uni ja uni
elämää.
Toisinpäin kaiken nähdä voi,
jos haluaa.
Vähät minä tieteestä,
paskat uskonnoista!
Kaikki on vain tarua,
sepitettyä lorua.

Maa tuhoutuu kohta ja
Aurinko räjähtää.
Kaikki tuo on yhdentekevää.
Historiaa muistellaan ja
tulevaisuutta pelätään.
Kukaan ei muista että nykyhetkessä
eletää.

Roskaa kaikkialla lentää.
Kukaan kauneutta ei nää
luonnon taikka eläimen
keskellä ihmisen itsekeskeisen,
joka itsensä tuhoon syöksee.

se käy kipeää
se jättää jäljet muistoihin
se tuo vanhat aijat mieleen

viilto käy kipeää
mutta lopulta helpottaa

se jättää muistoihin jäljet
mutta myöhemmin jäljet häviää

se tuo vanhat ajat mieleen
mutta itku purkaa ne

sitä on vaikea lopettaa
mutta se on helppo alottaa

SE JATKUU PÄIVÄSTÄ PÄIVÄÄN

Sinä kerran minut jätit;
palaviin liekkeihin.
Petrolia sekaan heitit,
suolaa haavoihin.

Minä tuhkassa elin monta yötä.
Levottomuuksissa päivien.
Vaikka hylkäsit minut halveksien,
en sinua vihannut en.

Teit minusta epätoivoisen ja
heikon.
Hukkuvan kuin kalanverkon.
Mitä ihmisestä silloin jää,
jos ei tunne itseään.
Tyhjänä sieluni nään.

Lasken päiviä ja vuosia,
koska tulit koska lähdit.
Ainoo mitä susta sain on
vihan tunne kohti itseäin.

Rumuutta kavahdan.

Istun kalliolla,
tuulen tuivertamalla,
huppariini käperryn
ja annan ajatusteni kulkea.
Villinä ja vapaina,
täällä ja taivaanrannan takana.

Muistan sen unelman,
kauniin, kesäisen unelman.
Joka minusta osan mukanaan vei,
jättäen vain muistoja,
kauniita, kivistäviä muistoja.

Miten yksi katse minut sai onnesta sekoamaan?
Miten se saikaan minut kaiken muun unohtamaan?
Miten yksi katse sai minut onnettomana itkemään?
Ja elämäni onnistui tuo katse arvottomaksi tekemään

I am alone,
alone forever.
I walk in the darkness,
can´t see where I walking.
I scream help,
scream to the sky.
I can´t hear any answer,
only quiet around me.
I´m alone in my world,
dying for my pains,
without any help..

I shut the door,
and take step
to the night.
Life is running,
out of me,
and I lost,
to dark night.
Never i come,
back to home..

Avaan oven.
Olen palannut.
Takaisin.

Kaadan aamukahvia edelleen
kahteen kuppiin.
Istun viereesi,
haukon henkeäni

muistan,
ettet olekaan siinä.

Huomautan,
että kahvisi jäähtyy pian.
Avaan lehden,
annan toisen puoliskon sinulle.

unohdin taas

et ole juonut kahviasi
enää aikoihin.

Aamuisin menen nukkumaan,
hengittelen tuoksujasi.
Iltaisin herään katsomaan
kalpeita kasvojasi,
pimenevää yötäsi.

Nukahdan meihin.

Avaan oven.
Olen jo poissa.

Pettymys
Suru
Viha
Käsi kädessä.
Lupaus
Uudelleen
Rikki
Kuin viilto iholla.
Luottamus
Rakkaus
Lämpö
Katoaa synkkään yöhön.
Sinä
Minä
Me
Taivaan pilvi hatara.
Katse
Viiltää
Kylmästi
Sielun syövereissä asti

Mä pieni lintunen
oikeastaan mitään kestä en.
Kun maahan painuneet
on siipeni väsyneet.

Niin kovin sua ikävöin,
mut sua kaltoin kohtelin.
En enää takaisin sua saa,
kun uuden tuulet jo puhaltaa.

On meillä uudet suunnitelmamme,
haaveemme ja toiveemme.
Emme toisiamme enää nää,
kun sielumme niin määrää.
On se kai näin parasta,
vaikka se tuntuukin pahalta.