IRC-Galleria

Ihmiskehon rajallisuudesta: "Kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä, kun mieli on väsynyt, rasita ruumista."

Itseluottamuksesta: "Jos teen vain sen mitä osaan, tulen aina olemaan sitä, mitä olen tänään."

Ystävyydestä: "Ystävä on se joka tietää sinusta kaiken, mutta pitää sinusta silti."


Nyt ja sitten

Astele, armas pienoinen,
äitisi ohjaa lastaan;
et voi langeta, lintunen,
äitisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no, nostetaan,
luonas on auttajoita.
Mutta kun jouduit maailmaan,
turhaan huutelet noita:
Siellä ne töykkii toisiaan,
harva on valmis nostamaan.

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan aina, ystävä kultainen.

Onnellinen on se, joka rakastaa.
Onnellisempi se, joka rakkautta saa.
Onnellisin se, joka rakkautta saa siltä,
jota hän rakastaa.

Se tuli läpi yöllisen taivaan
siivet selässä.
Se koputti oveen ja nyyhkäisi.
Kun päästin sen sisään,
se ei puhunut mitään.
Katsoi vain sydäntäni kyynelsilmin
ja kuiskasi:
"Nimeni on rakkaus".

Painan pääni alas

katkaise kaulani!
kurista minut hengiltä!


minä en tipauta pisaraankaan sinulle

Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin liisä vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.

Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.

Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.

Todellakin sinua yli kaiken rakastan.
Kaikki muu niin turhalta vaikuttaa.
Olisiko parempi antaa maailman mennä menojaan?
Todellisuus vain on niin paljon julmempaa.

Älä anna minun herätä yksinäisyyteen.
Älä salli minun silmiäni ummistaa,
ihan hetken aikaa anna minun olla vain.

Ah! Ikuista unta kai jo nyt nähdä saan,
kun syliisi saavun ja sinua silmiin katselen.
Hymysi loi mulle paikan taivaaseen,
en enää muuta kaipaa, vain sinut vien mukaani ikiuneen.

Kaikki muut kulkee allapäin.
Eivät tiedä, mitä todellisuus on:

Sinun hymysi, sinun silmäsi,
sinun rakkautesi ja sylisi.
Kuulen naurusi ja äänesi
minne ikinä menenkin.

Ah! Kun ikuiseen uneen jo painan pään,
sinun silloin jo nähdä saan.
Luoksesi juoksen, pitkän matkan teen,
kun luoksesi saavun, saan rauhan tähän ikiuneen.

Ah! Ikuista unta kai jo viimein nähdä saan,
kun sylissäsi uinun ja rakastaa saan ainiaan.
Älä anna minun herätä yksinäisyyteen,
luoksesi juoksen, sen pitkän matkan taas teen.

En voi hengittää
en voi elää ilman sua
On vain hetken unelmia
joista ei koskaan tule mitään

En voi odottaa
en voi olla ilman sua
On vain hetken rauha,
joka jatkosodalla sovitaan.

Mitä väliä meistä?
Maailma kulkee eteenpäin ilmankin
Ota oppia virheistä!
niin voin ottaa sinut takaisin.

Mitä väliä meistä?
Tuhosit kaiken kuten ennenkin.
Unelmia elämästä
josta ei totta tullutkaan.

En voi välittää
nyt pidän huolta itsestäni.
En voi ymmärtää
oletko koskaan tullut sitä ajatelleeksi?

Kuinka kauniisti maailma vaipuu
tuhkaan
kuten unelmat ja turhat
toiveet
anteeksi annetaan

on onni
jota ei voi onneksi kutsua
on kohtalo,
jota ei vain voi uhmata.

Mitä väliä meistä?
Maailma kulkee eteenpäin ilmankin.
Mitä väliä meistä?
Tuhosit kaiken, kuten ennenkinÂ…

Tänä yönä lampun valo haihtuu pois,
hän miettii miten kaikki erilailla olla vois.
Vanhat arvet viiltää auki veitsellään,
kuunvalossa punainen veri kauniisti kimmeltää…

Hän eksyy syvemmälle menneisyyteen,
tyhjyyttä juosten pakenee.
Matkaa syvemmälle surun avaruuteen,
pimeyden portit aukaisee.

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
En palaa kärsimysten maailmaan enää milloinkaan,
tahdon nukkua rauhassa, en pelkää jumalaa!"

Hän uskoi, toivoi ja rakasti niin,
syvään kaiversi nimet sielunsa seinämiin.

Päivät ikiyöksi muuttuivat,
kun rakkauden liekit kuolivat.
Nyt itkien toivoo nopeaa kuolemaa:

Tanssien Yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
Miksi uskoa johonkin typerään jumalaan,
joka ei auta lainkaan luomuksiaan?"
Rikkoen lakeja Äiti Maan,
hän nostaa kätensä kostamaan…

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Kuolkoon heistä jokainen syvään suruunsa,
olkoon se heidän tuskallinen kohtalonsa!
Miksi uskoa johonkin typerään jumalaan
kun koko luomakunta tulee kuitenkin kuolemaan!"

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
En palaa kärsimysten maailmaan enää milloinkaan,
tahdon nukkua rauhassa, en pelkää jumalaa!"

"Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled... it doesn't only hurt to end it now

The funeral

The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now

Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done

Forever one"

Sentenced: End of the Road

Sielun Peili meni sirpaleiksi.

Tää on tän blogin viimenen entry. Oon miettiny ja pohtinu sitä mun alkuperästä ajatusta vuodattaa sisuksia anonyymisti, anonyymissä blogissa. Se ei oo täällä enää toteutunu pitkään aikaan ja tekee kirjottamisesta vaikeempaa ja vaikeempaa, kun on suurennuslasin alla koko ajan. Sensuroin ite itteäni, itseni ja läheisteni takia. Not good. Vähän luuseriolo luovuttaa siksi, kun "vakoilijat" ei luovuta, mutta sitten taas, kaikille avoin blogi tai ei mitään.

Eli siis, some other day, some other place. Löytäkää tienne sinnekin. Sitten ja jos.

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Vaihtoehtoja on kaksi

1. Ole hyvä ja kopioi tämä päiväkirjaasi

tai

2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sinua!