IRC-Galleria

Kyynel kyyneleestä,
hymy hymystä.
Niistä on tosiystävyys tehty.

Peloton katse,
vieno hymy,
lämmin halaus
- Resepti sateiselle päivälle.

Kävelee eteenpäin elämässä
taakseen katsomatta.
Saapuu risteykseen
miettii mennäkö vasempaan vai oikeaan.
Kaatuu kuusenjuureen, itkee,
tuijottaa paljaita varpaitaan
ja vilkaisee tähtiin.
Lopulta huokaisee yksinäisyyteen,
että kunpa olisikin saanut sen yhden sanan suustaan ulos
- Anteeksi. >

Rahalla voi ostaa talon, muttei kodikkuutta;
voi ostaa sängyn, muttei unta;
voi ostaa kellon, muttei aikaa;
voi ostaa kirjan, muttei taitoa;
voi ostaa aseman; muttei kunnioitusta;
voi maksaa lääkärin, muttei ostaa terveyttä;
voi ostaa sielun, muttei elämää;
voi ostaa seksiä, muttei rakkautta.

Ihmiskehon rajallisuudesta: "Kun ruumis on väsynyt, rasita mieltä, kun mieli on väsynyt, rasita ruumista."

Itseluottamuksesta: "Jos teen vain sen mitä osaan, tulen aina olemaan sitä, mitä olen tänään."

Ystävyydestä: "Ystävä on se joka tietää sinusta kaiken, mutta pitää sinusta silti."


Nyt ja sitten

Astele, armas pienoinen,
äitisi ohjaa lastaan;
et voi langeta, lintunen,
äitisi ottaa vastaan.
Lankeatko, no, nostetaan,
luonas on auttajoita.
Mutta kun jouduit maailmaan,
turhaan huutelet noita:
Siellä ne töykkii toisiaan,
harva on valmis nostamaan.

Kiitos yhteisistä päivistä lapsuuden,
kiitos vuosista jälkeen sen.
Sua kaipaan aina, ystävä kultainen.

Onnellinen on se, joka rakastaa.
Onnellisempi se, joka rakkautta saa.
Onnellisin se, joka rakkautta saa siltä,
jota hän rakastaa.

Se tuli läpi yöllisen taivaan
siivet selässä.
Se koputti oveen ja nyyhkäisi.
Kun päästin sen sisään,
se ei puhunut mitään.
Katsoi vain sydäntäni kyynelsilmin
ja kuiskasi:
"Nimeni on rakkaus".

Painan pääni alas

katkaise kaulani!
kurista minut hengiltä!


minä en tipauta pisaraankaan sinulle

Kaipuu raastaa rikkinäistä sydäntä.
Kipu ja tuska viiltää niin syvältä.
Suolaa haavoihin liisä vain heitetään,
kun sinua, rakkaani, muistelen ja kuolen tähän ikävään.

Sinä olet se lääke, joka minut voi parantaa.
Sinä olet se ajopuu, johon turvaudun, kun olen liian turta uimaan
tässä syvässä tuskan ja kaipuun valtameressä,
sieluni syvissä syövereissä.

Sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
suojelen ja rakastan läpi pimeyden, läpi painajaistesi.

Ethän jätä minua yksin kärsimään?
Ethän minua hylkää tähän tuskaan ja ikävään?
Kuolen puolestasi vaikka tuhat kertaa, jos jumalat sitä vaatii.
Juoksen eteesi, kun olet vaarassa kuolla luotiin.

Sillä sinun hymysi on minun aurinkoni.
Sinun silmäsi ovat minun taivaani.
Vain katse ja huoleni haihtuvat,
vain sana ja painajaiseni unohtuvat.

Jos vain saisin olla ikuisesti luonasi,
pitää sinua sylissäni ennen suloista kuolemaasi.
Seuraisin sinua, rakkaani, vaikka helvettiin asti,
mutten ikinä sinua pois pahuudelle antaisi.

Todellakin sinua yli kaiken rakastan.
Kaikki muu niin turhalta vaikuttaa.
Olisiko parempi antaa maailman mennä menojaan?
Todellisuus vain on niin paljon julmempaa.

Älä anna minun herätä yksinäisyyteen.
Älä salli minun silmiäni ummistaa,
ihan hetken aikaa anna minun olla vain.

Ah! Ikuista unta kai jo nyt nähdä saan,
kun syliisi saavun ja sinua silmiin katselen.
Hymysi loi mulle paikan taivaaseen,
en enää muuta kaipaa, vain sinut vien mukaani ikiuneen.

Kaikki muut kulkee allapäin.
Eivät tiedä, mitä todellisuus on:

Sinun hymysi, sinun silmäsi,
sinun rakkautesi ja sylisi.
Kuulen naurusi ja äänesi
minne ikinä menenkin.

Ah! Kun ikuiseen uneen jo painan pään,
sinun silloin jo nähdä saan.
Luoksesi juoksen, pitkän matkan teen,
kun luoksesi saavun, saan rauhan tähän ikiuneen.

Ah! Ikuista unta kai jo viimein nähdä saan,
kun sylissäsi uinun ja rakastaa saan ainiaan.
Älä anna minun herätä yksinäisyyteen,
luoksesi juoksen, sen pitkän matkan taas teen.

En voi hengittää
en voi elää ilman sua
On vain hetken unelmia
joista ei koskaan tule mitään

En voi odottaa
en voi olla ilman sua
On vain hetken rauha,
joka jatkosodalla sovitaan.

Mitä väliä meistä?
Maailma kulkee eteenpäin ilmankin
Ota oppia virheistä!
niin voin ottaa sinut takaisin.

Mitä väliä meistä?
Tuhosit kaiken kuten ennenkin.
Unelmia elämästä
josta ei totta tullutkaan.

En voi välittää
nyt pidän huolta itsestäni.
En voi ymmärtää
oletko koskaan tullut sitä ajatelleeksi?

Kuinka kauniisti maailma vaipuu
tuhkaan
kuten unelmat ja turhat
toiveet
anteeksi annetaan

on onni
jota ei voi onneksi kutsua
on kohtalo,
jota ei vain voi uhmata.

Mitä väliä meistä?
Maailma kulkee eteenpäin ilmankin.
Mitä väliä meistä?
Tuhosit kaiken, kuten ennenkinÂ…

Tänä yönä lampun valo haihtuu pois,
hän miettii miten kaikki erilailla olla vois.
Vanhat arvet viiltää auki veitsellään,
kuunvalossa punainen veri kauniisti kimmeltää…

Hän eksyy syvemmälle menneisyyteen,
tyhjyyttä juosten pakenee.
Matkaa syvemmälle surun avaruuteen,
pimeyden portit aukaisee.

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
En palaa kärsimysten maailmaan enää milloinkaan,
tahdon nukkua rauhassa, en pelkää jumalaa!"

Hän uskoi, toivoi ja rakasti niin,
syvään kaiversi nimet sielunsa seinämiin.

Päivät ikiyöksi muuttuivat,
kun rakkauden liekit kuolivat.
Nyt itkien toivoo nopeaa kuolemaa:

Tanssien Yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
Miksi uskoa johonkin typerään jumalaan,
joka ei auta lainkaan luomuksiaan?"
Rikkoen lakeja Äiti Maan,
hän nostaa kätensä kostamaan…

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Kuolkoon heistä jokainen syvään suruunsa,
olkoon se heidän tuskallinen kohtalonsa!
Miksi uskoa johonkin typerään jumalaan
kun koko luomakunta tulee kuitenkin kuolemaan!"

Tanssien yllä kuoleman, hän huutaa riemuissaan:
"Nyt viimein tästä kaikesta vapaa olla saan!
En palaa kärsimysten maailmaan enää milloinkaan,
tahdon nukkua rauhassa, en pelkää jumalaa!"