En edes muista koska olen viimeksi nukahtanut tuulen syliin,
maalannut taivasta vesiväreillä,
juossut paljain jaloin nurmella.
Ilman sua en voi koskettaa taivasta.
Sä sanoit älä anna pilvien karata.
Unohtanut olen kai miten eletään kun mikään ei ole mahdotonta.
En muista koska olen viimeksi unessani uinut merten läpi,
lentänyt reunalle kuun,
tiputtanut tähtiä maahan.
Niin se on, en voi koskettaa taivasta ilman sua.
Sä sanoit älä pilviä päästä karkaamaan, mutta nyt en niitä kiinni saa.
Unohtanut olen kai miten eletään kun mikään ei ole mahdotonta.