Harva varmaan tietää oikeesti millainen olen. Joskus tuntuu ettei itsekkään tiedä kuka on.
Pitäis rakastaa itseään ja muita, pitäs hyväksyy ja unohtaa. Mutta entä jos ei osaa rakastaa, ei itseään eikä muita.
Entä jos ei halua hyväsyä sitä mitä on tai jos hyväksyy sen minkä muut ovat sinusta tehneet? Entä jos ei halua unohtaa. Jos haluaa unohtua muistoihin.
Mitä jos ei sitten lopulta ole kättä johon tarttua? Ja kun sitten vihdoin oppisi rakastamaan, ei olisi ketään ketä rakastaa. Ja kun olisi valmis unohtamaan, kaikki olisi jo liian myöhäistä...
Pitäiskö elämään vain hypätä silmät kiinni? Minä en enää pysty siihen, pystytkö sinä?