Kuka sanoo mikä maailmassa on oikein ja väärin,kuka sen määrittelee.?Minä itse vai muut jotka kulkevat normien ja sääntöjen mukaan (ovatko he muka oikeassa).Tuleeko se jokaisella oman kasvatuksen kautta,siitä mitä on pienenä hoettu.?
Tee näin, älä tee näin.Et voi tehdä noin koska silloin satutat muita.
Mitä jos välillä pysähtyisi kuuntelemaan mitä oma ääni päässä sanoo.Kuuntelisi niitä omia tunteita ja haluja.Eikä niinkään menisin normien mukaan.Oletko silloin itsekäs/ilkeä ihminen vai oikeasti aito.?
Itselleen voi valehdella,mutta kannattaako se lopussa,voiko valehdella itselleen ja muille jos ei halua satuttaa.Vai pitäisikö vain olla rehellinen siitä mitä tuntee.??Mutta Silloin yleensä joku kärsii.
Vältelläänkö liikaa niitä omia ajatuksia koska halutaan näyttää olevamme kilttejä/ihania/ymmärtäväisiä ihmisiä.?Jos niin on ethän silloin oikeasti ole aito..vai oletko.?Välitätkö silloin aidosti vai suojeletko vain itseäsi.
Monta ajatusta taas päässä,mutta en löydä sitä oikeaa.
Suurin kysymys:mitä minun pitää tehdä.?
Kuuntelenko sydäntä vai työnnänkö sen piiloon..olenko silloin lähempänä onnellisuutta vai taas kaksi askelta kauempana?
Voisiko joku johdattaa.Ottaa kädestä kiinni ja opastaa.
Olisinko sittenkään onnellinen.?
Mikä senkin määrittää..onnen siis.Minä määritän sen sisäisenä henkisenä hyvinvointina,rauhan ja seesteisen olon tunteena.sitä minulle on onni.Mutta onko sekään oikein.?
Ehkä olen ollut jo joskus onnellinen.Voinko olla enää?Vai onko onnesta tullut minulle vain tavoittelemattomissa oleva haave.?
Kaikki on mahdollista! Niin aina hoetaan..pystyt kaikkeen kun vain uskallat yrittää ja olet vain rehellinen itsellesi.siitäkin on tullut niin kliseinen kommentti,eivätkö ihmiset enää keksi muuta kuin loppuun kulutetut lauseet.Minusta siltä lauseelta on lähtenyt sisältö..sitä käytetään kuin turhaa rakkauden tunnustusta jota kuulee jokaisen teinin sanovan toisilleen viikon seurustelun jälkeen.
Onko ihmisiltä viety kyky ajatella.?Vai eikö ihmiset enää jaksa,käytetään vain loppuun kuluneita lauseita ja ollaan jotain minkä he ovat joskus kuulleet oikeaksi.Ei aitoutta ei ajatuksia..
Tuntuu kuin hukkuisin sinne samaan virtaan.
Haluan ja kaipaan,en vain ole varma onko se oikein.Saako niin tehdä,en enää tiedä.Hiukalleen valun minäkin sinne massan sekaan.Kuljen muiden mukana ihaillen asioita joista en edes tiedä.Kadotan itseni ja tunteeni.
Nosta minut ylös taas.