Myrskyävän meren
äärelle palaan
Sinne käy tieni
yhä uudestaan
Taivaan tummuuteen
paiskottuja harmaan
eri sävyjä
Riekaleista purppuraa
/Yhtä raskaana
kuin sydän minun
rinnassani/
Vaahtopäiset aallonharjat
kurottavat korkeuksiin
vain pudotakseen
kylmyyteen takaisin
Raivonsa ajamina
kallioihin kahleitaan
hakkaamaan
/Yhtä särkyvää
kuin minun otteeni
elämästä/
Tuulen ärjyessä
sateelle voimaa
Tanssivat tuhannet salamat
halki taivaankannen
Silpoen sumun
minun silmistäni
Käännän sieluni
kohti korkeuksia
/Eikä minun kipuni
kaipaa enää
sanoja/