ja kivut häiritsivät untasi,
niin minä tein mitä oli tehtävä
sillä viimeistä matkaa ei kukaan ollut estävä.
Minä tulin surulliseksi - sinä ymmärsit.
En antanut suruni estää minua,
sillä eilen, enemmän kuin koskaan ennen
rakkauteni ja ystävyyteni punnittiin.
Meillä on ollut monta hyvää vuotta.
Tulevaa ei kannattanut surra.
En halunnut sinun kärsivän,
ja aika koitti, annoin sinun mennä.
Vein sinut sinne missä he auttoivat sinua
ja pysyin luonasi loppuun asti.
Ja pidin sinua lujasti ja puhuin sinulle,
kunnes silmäsi olivat sulkeutuneet.
Tiedän, että aikanaan huomaan,
se oli ystävyyttä jota sinulle osoitin.
Vaikka piikkisi viimeisen kerran pistivätkin,
niin kivulta ja surulta olet säästynyt.
En sure sitä, että sen piti olla minä
jonka täytyi tehdä päätös.
Olemme olleet niin läheisiä - me kaksi näinä vuosina,
En anna turhaan sydämeni itkeä.
Lepää rauhassa pikkuinen...