Mä en oo käyny ollenkaa ulkona sen sunnuntain jälkee..kaipa se vei niin voimat ettei jaksanu. Mä olen miettinyt asioita ja voin myöntää miettiväni erästä henkilöä vielkäki, joka osakseen tuntuu hullulta. Kaksi ihmistä jotka ei löydä sitä oikeaa yhteistä säveltä. Juttelin erään ihmisen kanssa joka sai mut tajuamaan paljon ittsestäni. Siinä ihmisessä kenestä niin välitin oli joitain piirteitä joihin ihastuin ja sen takia on vaikea oppia elämään ilman häntä.
Kaikkeen tottuu silti. Mä menen nyt elämässäni eteenpäin ja ikävalkot on nyt hänelle historiaa ja jollekki tulevaisuutta. Onneks mut saa vähän piristymään uudet tuttavuudet viime viikolta! :>