IRC-Galleria

artisti: Drama||


Elämä on täynnä, kaikkii yllätyksii.
Osa kivoi pienii osa suurii traagisii.
En ikinä tuu unohtaa, sitä yhtä päivää
millo tuttu soitti sano etten sua enää nääkkää.
En uskonu sitä eihän tällast voi tapahtuu,
vähän aikaa meni sit rupesin vast tajuu.
Olit mulle tärkee miks jouduit lähtee?
Mä kaipaan sua niin paljon ettei täs oo mitää järkee.

Ainaku nään tuikkivan tähden taivaal,
tiiän et katot mua jossain siel ylhääl.
Aina ku meen nukkuu uhraan kauniit ajatukset sulle,
sä et tiiä miten hyvä frendi olit mulle.
Ikinä en kerinny kiittää niist hyvist päivist,
millo luvattii toisillemme et ei päästetä irti.
Kukaan ei voi tietää miltä musta tuntuu,
voiko tästä tuskasta, ikinä parantuu?

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.

Mulle jäi monta, lämmintä muistoo,
aina koulun jälkee käveltii sinne samaan puistoon.
Aurinko paisto, tai sit sato vettä,
meil oli aina hauskaa, naurettiin yhdessä.
En unohda sitä, miten suhtauduit elämää.
Kaikkee halusit kokeilla ja päästä tekemää.
Kaikki tekee joskus virheit, niistä opitaan.
Joskus tulee riitoja, mut kaikki sovitaan.

Tosi ystävyys kestää isoimmatki mäet,
kaverin auttaminen kannattaa, sen sä joskus näet.
Ei kannata luovuttaa, sitkeys palkitaan,
siks mä haluun kertoo teille tämän tarinan.
Tarinan siitä miten aina kaikki hyvä loppuu,
se on tätä elämää, siihen kandee tottuu.
Mä oon tääl puiston penkillä ja istun hetken,
istun puiston penkillä ja muistoja itken.

Aina se tähti tuikkii kauniimmin kuin koskaan,
tuska laantuu vähän, mut häviä ei koskaan.
Pitäs jatkaa elämää vaik tiukkaa tulee tekee,
onneks on muitki frendei jotka jaksaa mua tukee.
Yhdessä täst selvitään sen te tuutte näkee,
kaikkihan sanoo et pohjalt tie on vaan ylämäkee.
Yhdessä me noustaan, ehkä huomenna hymyillään,
ja tätä mun biisii, sun muistolle hyräillään.

Mä toivon et sä pääsit, paikkaan parempaa,
toivon et sä pääset kaikki unelmas toteuttaa.
Mä yritin aina, parhaani mukaan auttaa,
mut niinku kaikki tietää, aina ei voi voittaa.
Mä katon yöllä ulos, mun huoneen ikkunasta,
taas sama tähtii tuikkii, muitten joukosta.
Sul on siel monta kaverii, pidä niist kii,
joskus tuun sun luokse, sun kanssas tuikkii.

Sitä joskus toivoo et ajas taaksepäin vois palaa,
vois viel kerran tuntee sut, tulla sun luo ja halaa.
Miks jätit meidät yksin tänne kylmään maailmaan,
mä toivon et sä pääsit johki paikkaan parempaan.
Mä muistelen lämmöl meidän yhteisii hetkii,
bileit teillä, joskus tehtii pienii retkii.
Sä sanoit et jos lähdet ei kaipaamaan jää kukaan,
olit vääräs, mont ihmist ois halunnu sun mukaan.