Makaan vuoteellani ja kuuntelen sadetta...
Kaikki muu on kadonnut...
On vain sade, tuuli, pimeys ja minä.
Kaikki yhteen kietoutuneina...
Yhdessä mutta silti erillisinä...
Voi kuinka toivonkaan voivani jäädä...
Pysähtyä tähän hetkeen...
Jatkaa vasta kun olen valmis...
Sateen, tuulen ja pimeyden uudistama...
Tasapainossa sekä valon että varjon kanssa...
Kaikkea tätä minä olen...
Siitä minut on luotu...
Mutta silti,
en ole valmis...
En voi jäädä tähän...
Sillä aika on armoton...
Se ei anna levätä,
eikä uudistua...
Kaiken se repii kappaleiksi ja tuhoaa...
Ja niin käy vielä minullekin...
Tämän armottoman ajan lapselle...
Uusimmat blogimerkinnät
- Näitä kysymysjuttuja..... taas vaihteheksi.... 02.03.
- Tajun menetystä tunnilla..... 01.03.
- Mielenterveys kärsii... 04.11.
- janehah dyejyc... 27.04.
- Payidevim Tayv... 13.02.
- Tyng Tacena 08.12.
- Pmylg Cuim 04.12.
- Pmylg... 04.12.
- Mucd cuim... Mucd seht... 04.10.
- So cuim, so byeh 03.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (4)
- ▶ 2009 (2)
- ▶ 2007 (2)
-
▼
2006 (10)
- ▶ joulukuu 2006 (3)
- ▶ lokakuu 2006 (2)
- ▶ elokuu 2006 (5)