Olisin voinut kuolla
käsivarsillesi pelkästä onnesta.
Olin niin onnellinen
kuin voi olla.
Kätesi ympärilläni.
-Älä koskaan päästä irti.
Kuuntelin,
kuinka sydämesi löi
ja olin varma siitä,
että näin pitääkin olla:
vain me kaksi.
Yritin estellä
itseäni itkemästä onnesta.
Katsoin sitten sinua ja näin yksinäisen kyyneleen
-onnenkyyneleen-
vierivän poskellasi.
Kuinka minä voin olla niin
tärkeä jollekin?
Siinä hetkessä oli rakkaus
-syvempänä kuin koskaan-
ja olisin halunnut pysäyttää ajan. ♥