Filosofian professorilla
oli
muutamia esineitä edessään
luentosalin pöydällä.
Luennon alkaessa hän otti
mitään sanomatta usean
litran lasipurkin ja
täytti
sen nyrkin kokoisilla
kivillä. Hän kysyi
opiskelijoilta oliko
purkki
täysi?
Heidän mielestään se oli.
Sitten hän otti
pussillisen
pikkukiviä, kaatoi ne
purkkiin ja ravisti
purkkia.
Pikkukivet vierivät isojen
kivien välissä oleviin
koloihin Hän kysyi taas,
oliko purkki täysi.
Nauraen opiskelijat
vastasivat että kyllä se
oli. Sitten hän otti
pussillisen hiekkaa ja
kaatoi senkin purkkiin, ja
hiekka täytti
pikkukivienkin
välit.
"No niin", sanoi
professori,
"haluan teidän ymmärtävän,
että tämä on teidän
elämänne. Isot kivet ovat
tärkeitä asioita - perhe,
elämänkumppani, terveys,
lapset. Sellaisia asioita
että vaikka kaikki muu
katoaisi niin elämänne
olisi
silti täyttä. Pikkukivet
ovat muita
merkityksellisiä
asioita kuten työ,asunto,
auto.
Hiekka on sitten kaikki
muu,
pienet asiat. Jos laitatte
hiekan ensin purkkiin, ei
ole tilaa isoille eikä
pienille kiville. Sama
pätee
elämäänne, jos käytätte
kaiken aikanne ja
energianne
pikkuasioihin, ei jää
tilaa
tärkeille asioille.
Kiinnittäkää huomionne
asioihin jotka ovat
tärkeimpiä onnellisuutenne
kannalta. Leikkikää
lastenne
kanssa. Käykää
säännöllisesti
lääkärintarkastuksessa.
Viekää kumppaninne
tanssimaan. Aina on aikaa
tehdä töitä, siivota,
järjestää kutsuja tai
korjata vesihana.
Huolehtikaa kivistä ensin
-
asioista joilla on väliä.
Kaikki muu on vain
hiekkaa."