IRC-Galleria

Kauas se vie..
Tuo ruusuinen tie..

Kauas se vie
Tuo ruusuinen tie
Joka yhdessä maahan muurattiin

Teimme tien päähän talon niin sievän
Joka yhdessä yössä maalattiin
Johon yritin tehdä kotini

Anna mun mennä
Mä oven avaan
En henkeä saa
Anna mun mennä
En tänne kuulukaan
Mun koti ei oo täällä

Ymmärrän jos
En anteeksi saa
Mut en tässä voi olla kauempaa

Meidän ruusuinen tie
Ei kauemmas vie
Liikaa sen piikit pistelee
Nyt luovuttaisin avaimen

Mun koti ei oo täällä

Kadun mä ehkä tätä joku päivä
Tien varresta itseni löydän
Kadun mä varmaan joku kaunis pilvetön päivä
Mut kulta mun täytyy vaan mennä
Mun koti ei oo täällä

Kun nyt jutellaan,
voidaan hyvin katsoa silmiin,
on nähty nämä seinät ennenkin.
Mut ei saa koskettaa,
ne aamut meidät imee vain kuiviin.
Ei tästä tule näin valmiimpaa,
ehkä on jo aika irroittaa,
kai saa nyt luovuttaa

En tiedä vielä mihin päädyn, mut me vielä nähdään
Silmästä silmään, mut ei enää unelmissa
Ku tänään vielä mun on pakko jatkaa kulkemista

On vartti elämäst menny,
eikä taakka kevenny
Uskon vaa auliist, et
eiköhän asiat viel
selveenny
Eihän se niin sit menny,
vaa vielki yksin
Oon puhaltanu sielun
keuhkoistani, siks omal
tielni yskin
Mut ylös alas matka
jatkuu, puren huulta
yhtee, koska tää paska
sattuu
Kipu sossu satkuu, kasa
kossu vatkuu, rahat
loppuu
ei tarvi varmaa possu
lappuu
Halusin unohtaa eilise,
hautautuu suruu
Sorrun taas peili ees,
voisinpa turvautuu suhu
Mutku, tietkö, katokku,
mul ei oo ketää
Mun tiet on kadonnu, enkä
tiiä tarkallee mis mennää
Tarvin sut nostaa mun pään
taas pinnalle

Tiiän kyl mist oon tulos,mut en sitä mihin oon menos..

Jäi paljon kauniita sanoja
jäi paljon rumempia tekoja

sun äänellä jäi soimaan uhkaus siitä
että yksin en selviä
jäi paljon
jäi kaikkea hyvää
se ruma tekee siitä vähemmän näkyvää

ehkä kuolen ikävään
mutten kuole siihen että tähän jään

Jossain on katse
Joka harhailee vain
Yhtä kutsuva kuin se
Jonka joskus sinulta sain

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

Vaikka oon tuntenu sut vasta hetken aikaa
Se aika on ollu mulle kun silkkaa taikaa
Sä saat sen aikaa tän mua ei jännitä lainkaa
Mietin tässä vaa et mitä muualta hainkaa
Ja nyt ku oon mä suhun tutustunu
Niin vaikuttaa siltä etten mistää muusta puhu

Ja rakastaa näin kaksi voi
Kun varjot vain yön vartioi
Nyt yhteinen on kahden tie
Ja erilleen jo aamu vie
Yö suojaa sua, ja peittelee
Vaan aamu pian jo valkenee
Ja rakkaus yön harha on
Jää meri rauhaton