IRC-Galleria

Kesäiseen soittoääneen joku vastaa haloo, heissan. On talo tyhjä, autio. Muurahaiset kaikonneet pesästään, omille teilleen, taas kerätäkseen pieniä havunneulasia, eteenpäin jaksaakseen. Kahvi vaihtuu teehen, kitkerän lämpimään, on aamupala jäänyt, uuniin liiaksi kytemään. Hiljaisuutta tutkiskellen lukee mies lehden, vain hiljaa todetakseen "Jos voisin teitä ymmärtää edes hetken". Tänään päätin syödä aamukahvilla sämpylän, sen välissä juusto, kerrankin, on munareissari jo maailmaa liiaksi nähnyt.
Kurkusta leivän välissä muistan aamuisen suukon toisen hikiselle poskelle, on oma mörri kuin kamiina ja lakkaamatta lämmittää.

Pyörän takarenkaassa ei ole ilmaa, toivon, että joku sen salaa täyttää, en suuttuisi ollenkaan.
Heti aamusta itseensä pettynyt, miten käy iltapäivän...

---

Pyörästä talitinttiin. Tämän viikon jälkeen kaksi viikkoa töitä. Se on vähän. Kovin kovin vähän.
Miksi muuten lasken aikaa kuin sotamies päiviään kammalla?

Paljon tekemistä, vähän aikaa. Ei kuitenkaan pelota, eikä ahdista, vielä.
Viimeistä pistettä ei muuten koskaan saa pyyhkiä pois.