IRC-Galleria

silmät itkevät pelkkää tuskaa
kyyneleitä on valutettu jo liikaa
antakaa armoa, antakaa anteeksi

tyttö itkee yksinäisyyttään ja suruaan poikaystävänsä sängyllä.

Veit palasen sydämestäni
olisitko niin kiltti, ja toisit sen takaisin

itseasiassa, taka-ajatuksena on saada sinut takaisin

voisimme taas viettää niitä hetkiä
joissa hiljaisuus on niin täydellinen
eikä sitä tarvitse rikkoa sanoilla
jotka eivät oikeasti voi kuvata mitä tunnemme

lasketaan lampaita, yksi kaksi kolme, minä rakastan sinua.

Leikitään kissaa ja hiirtä
minä olen kissa, sinä olet hiiri

Voit juosta minua pakoon, vaikken aiokkaan sinua satuttaa
minä vain juoksen perässä, jahtaan, koska se on hauskaa

vaihdetaan

ota kiinni jos saat, kisumirri.

Sydän on kuin tunneli johon ei löydä valoa
se on pimeämpi kuin yö

kaikki kaunis on niin valheellista
mikään rakkaudeksi kutsuttu ei ole todellista
sanat rakastan sinua eivät tarkoita mitään

ainakaan sinun huuliltasi.

Hymy leikittelee huulillani
tämä on se asia mistä niin pidän

Otat kädestäni kiinni ja yrität esittää ettet välitä
mutta senhän näkee, kilometrien päähän

minusta on niin ihanaa ottaa sinusta kiinni
kun me olemme niin erilaisia, mutta kuitenkin samanlaisia

ja meidät sitoo yhteen tämä mitä teemme.

väkinäinen hymy
teeskentelyä

iloisen maskin takana on
kyyneleet

vuotaneet ikuisuuden
lammeksi muotoutuneet

kukaan ei tajunnut.

Tyttö katsoo ikkunasta,
katsoo sadetta.

Yrittää löytää hyvää,
se tosin on turhaa.

Tyttö tuo on yksinäinen,
ei ole kukaan lähellä,
se voi viiltää sydämeen haavoja,
se voi tosiaan loukata.

Ei hän tiennyt mitä elämällänsä tekisi.
Silti ei huomaa auringon nousua,
eikä sateen lakkaamista.

Syljet sydämeeni rikkihappoa
synkän ja petollisen rakkautesi myrkkyä

Kyyneleet kuivaat hellillä kuvitelmilla
valheen lailla työnnät minut synkkään suruun
kuiluun, jossa uskon veri pyytää lupaa kiusaukseen
tyhmyyteen, johon kaksi pelkuria hylättiin

Rikon pilvilinnoja valumalla ikuiseen mustaan
tartun kaipuuseen, suren syyttä ilman sydäntä

ruma rakkaus on tehnyt minusta kauniin

Tämän rakkauden liekki on sammutettu
yhdessä tuli tehtiin, nuotio kasattiin

sitten taivas avautui, pisarat kasteli maan
meidän kyyneleemme

sinulla oli sittenkin joku muu

me ja ne

vaikka olit vannonut, luvannut

ehkäpä, ehkäpä meitä vain käytettiin.

Hän kutsui sitä onneksi, lainaten hänen sanojaan;

~

Antaisin sinulle kaikkeni,
koska olet kaikkeni,
luovuttaisin vaikka henkeni,
koska olet kaikkeni.

~

Hän rakasti minua, nyt sen ymmärrän.

Kaikista surullisinta on,
että en ymmärtänyt sitä tarpeeksi aikaisin.

Minäkin rakastin häntä, yhä edelleen, ikuisesti.
Sydämessäni on tatuoitu hänen nimensä, luen sen yhä uudelleen.

Hän tietää, että rakastan häntä.