IRC-Galleria

En mä kyllä ymmärrä niitä ihimisiä joitten mielestä syksy on jotenki hienoo aikaa. Kattokaa tonne ulos. Aamulla on niin jäistä, saa sitte jokainen mielessään suunnitella että kuinka tarkkaan haluu ja ehtii tutkii muurahaisten silunelämää koulumatkallaan (ikävä tuottaa pettymys, mut ei oo muurahaisia teillä enää.) Sitte päivällä joko tuulee tai sataa tai on pilvistä tai muuten vaan synkkää. Sitte on ilta taas pimee ja tylsä ja kaikkee. älkääkä väittäkö että mä oon pessimisti.
Kai tästäki voi jotain positiivista löytää jos jaksais ettii, mut siihen mä ainaki tarviin jo apuu. Nyt vaan väsyttää ja vituttaa tavallista enemmän. Anteeks kaikki te jotka joudutte kestään mun ikuisia angstauksia. Mut ainaki sä tiiät että mä oikeesti yritän nyt selvittää kaiken itekseni, avustuksella. Se on ehkä vähän kivuliasta mut toivotaan että auttaa.

tadamdamdmamdamda. Väsyttää ja kuitenki tekis mieli tehä jotain.
Enkä osaa päättää mitä laitan päälle, oon vaihtanu varmaan 3 tai 4 kertaa vaatteita jo tänään :D mut nii.

Käytiin just tosi valaiseva keskustelu siskoni kanssa kärpäsistä. Ne on oikeesti tyhmiä. Tai sitte ne on vaan ihan sekasin tästä syksystä tai jotain. Mieti nyt, haluisiks olla kärpänen? Lentelis vaan ärsyttämässä ja härnäämässä kaikkia. Vittuilis omalla siipiensä liikuttamisella ihmislle jotka haluu nukkua. Okei okei, mä tajuun ettei ne ite oo valinnu aiheuttavansa sellasta ääntä. Voihan se olla että niillä on joku tosi mahtava sielunelämä jota me ei vaan tajuta ku ainut mitä me huomataan on, että ne on just kaikkee tota edellämainittua ja kaikenlisäks vielä hemmetin rumia.
Toi yks vältteli mua ku halusin tappaa sen, tai siis just ku meinasin nukahtaa nii se alko hakkaan itteensä mun ikkunaa vasten, ihan hirveen käsittämätön meteli! Sinäänsä ymmärrettävää että se ei kokenu olevansa valmis kuolemaan. :/ Sitte lopulta se kuitenki koki raa'an kuoleman, parka. Sellane sisäelin läntti mun vihon kannessa. Mun sisko taas metsästi tota toista tapausta sen äänen perusteella huoneessaan. Tää raukka makaa selällään ja pyörii ympyrää. Olihan se varmaan hienot viimeset hetket sen elämälle.

Jos vaan osais tehä jotain joskus oikeen,
mutta musta tuntuu että mä en saa mitään tehtyä niinku pitäis.
Ku mä istun ja tuijotan ulos nii tulee mieleen ne hetket ku istu viel maalahdes joen rannalla. Oikeestaan mä vihasin sitä, siis elämää siel, tai sillon kyl elämää muutenki, mut toisaalta sillon ku sato ihan kaatamalla nii oli ihan mahtavaa vaan istuu jossain lankulla joka menee siitä joen yli ja paleltua siihen. Se oli jotenki niin hienoa. Mä kaipaan niitä iltoja ku mä istuin mun veljen kans siel laavulla, istuttiin vaan ja juteltiin tosi myöhään. Ei sitä samaa tunnelmaa täällä saa, näkis ees sen veljen.
Nyt mä oikeesti kaipaisin jonku, jonka kans vaan istuu puhuus, ei siinä tarvi mitään järkee olla, mutta siis oikeesti että istuis paikallaan ja miettis kaikkee. Musta tuntuu että mä kadotan itteni vähän väliä. Et ku mä katon peiliin nii mä en tiiä mitä mä nään. Jos multa kysytään 20 kertaa kuka mä oon, en mä siihen oikeesti osais vastata. En mä tiiä. Tai siis mä tiedän kuka mä haluisin olla, mä tiedän miten mun pitäis olla, mä tiedän mitä muut olettaa mun olevan, mut tiedänkö mä mitä mä oon. Joskus kuvittelin tietäväni, nyt taas tuntuu että mä en jaksais edes ajatella. Et kuljetaan vaan eteenpäin ja katotaan mitä tulee vastaa. En mä jaksa ottaa vastuuta, en mä jaksa olla kunnolla, en mä jaksa täyttää kaikkien vitun oletuksia, siitä mitä mun pitäis olla. Mä haluun mennä istuun siihen hiekkalaatikolle takas ja tapella jostain lapiosta, mä haluun takas ne ajat ku se kovin homma oli se ettei osannu päättää mitä leikkis ku oli tylsää. Saanko mä istuu kaupan lattialla huutamassa ja kiroomassa kaikkia? Pliis mä en oo ikinä tehny sitä! Mut jos sen nytte tekis nii mä istuisin aika nopeeta hoidossa. Nyt vaan on sellanen fiilis että mä haluun repiä jotaki ja istuu satees. Mut sitte taas mä oon onnellinen ja haluun pitää hauskaa ja olla teijän kaikkien kavereitten kans ketä mulla on.
Miks tästä tehään näin vaikeeta, ja katotaan sitte että kuka pärjää pisimpään. Tää on ihan sairasta. Mut onneks mulla on sut<3 ja teijät ja kaikkee. Vaikka te nyt ette tykkääkkään sateesta vaik oikeesti ei ees satais ku on vaan kosteeta! Sitä muka ollaan niin sokeripaloja tai jotakijotaki! Ihan epänorlmaaleja ootte kaikki! Miks kaikki mun kaverit on epänorlmaaleja? :( mä tunnen itteni ihan liian fiksuks näitten kaikkien seurassa. On seki aika rankkaa sitte lopulta!

Jos haluisin sellasen päivän ku kaikki olis vaan hyvin,
nii olisko se ihan kohtuuton vaatimus?
Jos en jaksais ajatella mitään, tai pikemminki kun,
nii onko mun pakko? Mä en aina jaksais olla kunnolla,
aina ei jaksais välittää muista. Nimittäin tällä hetkellä mulla
on ihan tarpeeks vaikeeta pelkästään itteni kanssa.
Ja kuitenki mä ajattelen aina viimesenä itteeni.

blääh, ku ärsyttää nyt taas kaikki, ei jaksais tehä mitään,
tai puhuu kenellekkän, tekis vaan mieli vittuilla kaikille,
ja haluisin hyppii seinille, hakata jotaki, saada jotaki aikaan,
tai sitte vaan mennä nukkuun tonne lattialle. Tai vaan istuu sängyllä
ja heittää tää kone seinään ja repi peitto palasiks. Se olis oikeestaan parasta.
Paremmaks siitä tekis sen jos sä antasit mun eka riehua
ja sitte saisit mut rauhottumaan.
mutta nyt tuntuu siltä että mä en jaksa.

Jag börjar hitta nån slags balans i allt dehär nu.
Jag klarar av att bilda nån typ av helhets bild av allt.
Jag kan tilome säga att ja e lyckli.
Jag vill int tänka på att de tar slut, jag vill lära mej att leva i stunden,
vara lyckli nu, vara nöjd. Jag vet att allt rasar samman ennu,
att snart kommer de nåt som roddar till allt o gör de svårt.
Men vi ska int tänka på de fören de e omöjlit att undvika.
Jag e glad att jag har dej<3

1. Listaa asioita 10 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et koskaan tule sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.

1. Päätä mitä sä haluut.
2. Ja taas sä vittu teet sen.
3. Miksi kävi näin?
4. Mä välitän vieläki. Anteeks.
5. Kunpa saatais vanhat ajat takas.
6. Luota ittees, et sä ole yksin.
7. Mä rakastan sua niin paljon, älä tee sitä.
8. Förlåt, kan vi ta tibaks de?
9. Mä oon onnellinen kun mä tiedän että säki oot.
10. Oot vaan niin kusipää. Mut kuitenki kiitos.

Mari Puska ja Pilvi Puska, äidillänne oli kieroutunut huumorintaju :D jos joskus synnytte ja saatte nää nimet nii mä en tiedä itkeekkö vai nauraakko :D mutta joo tämänpäivän aiheena olis siis ihmissuhteet ja osallistujia keskusteluun oli hansu ja minä :p

aina jasurakas, mitä vaan sä keksit nii mä oon täysil mukana.
tnä mulla oli oikeen hieno päivä. niin ihana ilma ja seuraa. Leikkipuisto on kiva paikka :)
RYÖMITÄÄN!
mä muka nolo, mitä te ihmiset selitätte? enhän mä voi olla nolo? nyt en ymmärrä.

nii, olis kannattanu mennä uimaan, tai kahlaan tai mikä se idea nytte olikaan, olis ollu kivaa, tai sitte sinne päälle, katolle tai mikä se ny onkaan. ; DD

Me Jasu pidetään aina yhteyttä, vaikka muutettais minne. vaikka susta ei tulis yhtään mitään, ja mä olisin miljonääri ja onnelline ja mul olis ihana mies ja kaikkee mitä voin toivoo. mut tiedä mä oon aina täysil mukana sun suunnitelmis.
jasu: jos mun elämästä ei tuu mitään, niin teen itsarin.
jaana: sitte me tavataan raippaluodon sillalla.
sitte otetaan toisiimme kädedstä ja jasu sanoo kuten ennenvanhaan,
"jaana nyt mennään!"
"joo mitä tottakai! nii minne?"
ja hypätään.
eiks se näin menny?


ei kukaan haluis antaa mulle ja jasulle jotain kakaroita hoitoon ku me oltais ihan parhaita siinä hommassa. ne lapset varmaa nukahtais heti ku ne pääsis kotiin.
jasu&jaana: mennää kaikki hei keinumaan, ja leikitään tätä ja tätä.... näi kattokaa!
lapset: ei me jakseta enää.
jasu&jaana: eiku tulkaa nytte, tää on kivaa! saatte karkkii ja kaikkee :D

"nykynuoria on niin vaikee tunnistaa vaatteet päällä"

oli kyllä päivän paras kommentti ; DD