mahdollisuuksia on monia,
tapahtumakulkua on lähes mahdoton ennustaa,
kun kyseessä on minä ja mun ajatukset.
Siitä oon pahollani että olen niin vaikea,
siitä etten osaa pysyä päätöksissäni.
En tiedä enää mitä ite tahdon
en tiedä missä se raja menee,
sille että pyrin vain olemaan satuttamatta mahdollisimman vähän,
ja sille mitä tahdon.
Voiko ihminen hukata ittensä ja mielipiteensä niin pahasti että ei ymmärrä itteensä yhtään eikä osaa arvioida mitä haluaa? Tässä tilanteessa en sitten tiedä oonko ikinä itteeni löytänytkään.
Voinko olla niin avuton paska että en osais kantaa vastuuta toisestakin ihmisestä.
Dom små små orden, dom svåra orden.
Du gav mig en chans att säga..