Torin laidalla
tummana
suuri
lehdetön
puu.
Talven raiskaama.
Aamuina tummina
ja synkkinä
sen voi kuulla jo kaukaa
kaakatusta, vaakuntaa, sanoja.
Naakkojen keskustelu.
Huokuen mustaa
liikehtien levottomasti
koko puu
jokainen oksa
huutaen mustanaan lintuja.
pistävin mustin silmin
tuijottaa ohikulkijaa.
minua.
kiihdyttäen askelia
ohi nopeasti.
pelko.
parvena hyökäten
peittäen hennon tytön vartalon
nokan tervävillä pistoilla
siiven iskuilla
ihoon porautuvilla kynsillä.
Ei.
pysyvät puussa huutaen.
huutaen hävyttömyyksiä
viattomille sieluille.
Tappaen katseellaan.
Ohi.
Mäkeä ylös.
Helpottuneena
vetäen henkeä
kylmällä nenällä
lumoavan tuoksuista pakokaasua
bensan tuoksua
pakkasta
talvea.
Hymy.
Selvisin taas.
Sun voimallas.
Rohkenenko epäillä,
välität?
Merkitsen jotain?
Olen se Jokin, enkä vain yksi muista.
Todista mulle mun epäilykset vääriksi tai oikeiksi.
Hymyile mulle Romeoni.