IRC-Galleria

Tuntuuko teistä, että joskus vaan oikeesti napsahtaa päässä kohta, kun kaikki asiat vaan yksin kertaisesti leviää käsiin?

Nyt on oikeesti kunnon paska päivä ja kaikki lähti siitä, että aamulla soi puhelin, johon heräsin. Sen jälkeen onkin sitten mennyt kaikki asiat ihan päin persettä suoraan sanottuna. Ja kaiken kruunaa se, että olen ihan hemmetin kipeenä vielä. Kivakiva, olo ei kun vaan pahenee.

Hyvin epäsosiaalinen olo on ja tekee mieli oikeesti jonkun kanssa ottaa kunnon sanasota. Vapaaehtoisia?

Tuntuu, että on pää ja sydän täynnä taas tukahdutettuja tunteita ja ne pitäisi päästä purkamaan johonkin. Nukkumisestakaan ei tuu mitään, en vaan saa unta. Ahistaa, vituttaa, kaikkea.

Taas ihmettelen, että miten paljon pystyy vihaa mahtumaan ihmiseen. Tuntuu, että vihaan ihan joka asiaa, en halua kommunikoida kenenkään kanssa, vetäytyä taas kuoreeni ja rähistä. Vaikkei minulla ole mitään varsinaista syytä vihata ketään, mutta tuntuu vaan siltä nyt.

Joten anteeksi, jos olen ollut hyvin epäsosiaalinen teille, on taas vaan menossa kausi johon kuuluu paniikkikohtauksia, suurta vitutusta ja ahdistusta. En halua kenellekkään pahaa, mutta nyt vaan ahistaa, ja kovasti ahistaakin.

Mutta, elämä on. Aina ei vaan voi voittaa, ei edes joka kerta. Katsellaan, jos huomenna ois vaikka parempi päivä tai jotain.. Toivottavasti..

Jatketaan päivää näillä sanoilla:

Kuka sinä olet minulle kertomaan,
Mitä saisin tehdä ja mitä en?
Kahleesi kuristaa.
Kuka minä olen sinulle vastaamaan,
Kun oma elämäs on pelkkää harhaa?
Valheesi satuttaa,
Sun on pakko irroittaa!

Ei, en puhu kellekään,
Paitsi ehkä itselleni,
Koska tahdon ymmärtää...
Miks vain tahdot selittää, että kaikki on taas hyvin,
Vaikka kuulen äänestäs, ettet tajuu vieläkään?
Et vieläkään!

</avautuminen>