oon huomannut itseasiassa jo aikoja sitten että eräällä ihmisellä on tarve puuttua asioihin, jotka ei sille kuulu. viime aikoina se sitten on rassannut mua ihan liikaa. kun se ei vieläkään osaa antaa periks.
päätän nyt, että se loppuu tähän. en anna sen rassata mua enää. miksi antaisin? se ihminen on kuitenkin yhtä tyhjän kanssa. ainakin mulle.
miksei eräät ihmiset eivät vaan osaa lopettaa? on se kumma kun ei voi jatkaa eteenpäin ja antaa muiden elää omaa elämää. mä lopetin ajat sitten mun pakkomielteisen käytöksen ja nyt olis aika sen toisenkin lopettaa.
sori, ei onnistu enää.
luulet itsestäs liikoja ja kuvittelet olevas vielä jotain tässä elämässä.
katso peiliin, mieti uudestaan ja anna olla.
sitten tullaan sanomaan ettei asia kiinnosta ja silti jatkuvasti yritetään ja yritetään. päätä jo mitä haluat, mutta lopeta se paskan jauhaminen.
hanki joku uus oma ettei tarvi yrittää muiden omia kun oot sen kerta jo menettänyt.
tulee aika jolloin kannattaa luovuttaa.
ei siitä kuitenkaan mitään tulis enää, etkö muista? se ei ollut loppujen lopuks mitään paratiisielämää.
sekopäitä kaikki. jopa minä, mutten sentään noin pakkomielteinen.
anna olla.