Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet
Ja miten kävikään
että nuoruus se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui
Kun ylipäätään ajatellaan
aina kahta poikaa kerrallaan
Aamulla ensimmäisen kaa
toisen kanssa ollaan illalla
Aika pakenee, päivä lyhenee
Niin monta on aukeavaa
ovea houkuttavaa
Päivä pitenee, aika matelee
ja sitten toista muistuttaa
Päivä päivää seuraa
Valo vähenee
Ilta on
Vaikka on tähtiä tuhansittain
minulle on niistä yksi vain
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 18.11.
- asa-huojuvat puut 02.11.
- enkelikuilu 25.10.
- .... 22.10.
- ! 18.10.
- .... 10.10.
- näinnnn 25.08.
- Julma-Henri - Ei ikinä enää 25.08.
- [Ei aihetta] 23.08.
- [Ei aihetta] 31.07.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (141)
- ▶ marraskuu 2009 (2)
- ▶ lokakuu 2009 (5)
- ▶ syyskuu 2009 (3)
- ▶ elokuu 2009 (14)
- ▶ heinäkuu 2009 (26)
- ▶ kesäkuu 2009 (23)
- ▶ toukokuu 2009 (13)
- ▶ huhtikuu 2009 (16)
- ▶ maaliskuu 2009 (16)
- ▶ helmikuu 2009 (10)
- ▶ tammikuu 2009 (13)
- ▶ 2008 (166)
- ▶ 2007 (113)
- ▶ 2006 (114)