IRC-Galleria

mä heräsin aamulla mul oli ihan hirvee olo niist lääkkeist mitä vedin eilen.
Eilen viel olin varma etten näkis tätä päivää, mut kappas täs sitä ollaan. Vittu miks en pysty
listii itteeni en jaksa enää ja inhoon sitä et ryven täs ja säälin itteeni. Mä nousen ylös sängyst silmät utusina yritän avata verhoja jotta näkisin vähän päivän valoa. Koko piha on täynä ärsyttävän ilosia lapsia. Mua ärsytti se miten ihmiset pysty olla murehtimatta asioista ja se et ne on aina niin helvetin ilosia. Se et ku frendit säälittelee -Voi voi ku sua pystyis auttaa, kävisit ees koulun loppuun. Mitää ne kelaa sen jälkeen mitä oon kokenut et joku pystyis auttaa. Vittu isobroidi teki vuos sit itsarin, tai huomen on muisto päivä ni siit on tasan vuos. En tajuu miks en huomannu sitä sen pahaa oloo aikasemmin olisin ehkä voinu auttaa sitä.
Sit viel se ku minä ja mun paras ystävä oltiin ajelemas ku oltiin juotu se et se makaa vielki koomas ja mä selvisin naarmuil ja paril murtumal, joka ikinen päivä toivoisin et se vaan heräis syytän siit vaa itteeni. Mutsi vaa dokaa ja vetää kaiken maailman mömmöi, faijaki delas joskus ku olin muksu en muista siit mitään eikä oo pahemmin kuviikaa siitä. Pitäis saada aikseks muuttaa omaa kämppääkin mut ei täst mitään tuu ku on tullu otettuu tost amiksesti vähän saikkuu.