IRC-Galleria

Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista,
ei puhuta siitä valkotakkinatsista,
joiden tekemiset näet lasten katseista,
sideharsoon käärityistä ranteista,
näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää.
Lääkkeet kertoo millon väsyttää ja millon piristää,
setä antaa tabun, salettiin saat unta,
näin kasvatetaan uusi uljas yhteiskunta.



Historia kirjotettu ja pullo käteen!

Päätin keskiviikkona mennä Jeminaa yllättämään, sillä kun torstaina olisi synttärit. Illalla Jemina valitti, että sillä oli omituinen olo ja hetken päästä laatta lensi. Pidin parhaani mukaan hiuksista kiinni, kunnes olin itekki kosiskelemassa vessanpyttyä. Siinä sitten koko helvetin ke-to yö ravattiin sangolla ja vessassa n. 5 minuutin välein. Ahh sitä riemua! Yö ei oo ikinä tuntunu niin piiiitkältä. Aamu ja Jeminan 18-vuotis synttäripäivä tuli ja me jatkettiin koomailua, toki öksennukset väheni. Nukuttiin sit siinä päivä ja yö putkeen ja nyt elämä alkaa voittaa. Ei mee nallekarkit aina tasan!

Ehkä parhaimmat ikinä (;

Polvillaan irän portailla
erämailla helvetin harmailla
Lännen flikka haistaa sen
kutsuvien lakeuksien henkäyksen

Ei täälä ole eres jussipaitoja
oikeita ihimisiä yhtää aitoja
Ei maata, mettää oikeanlaista
ei löyry kotia samanlaista

Ikävä teitä ja puukkohippaa
kyllä se silmihin lyöö tippaa
Pohojanmaalle syrän vetää
tähän en vaihtais teistä ketää

Lakeuksien kutsu raikaa
siinon sitä jotain taikaa
Pian oon taas takasin siellä
tapaatte mut torkkolantiellä!

Hiihtoloma sitte alko, eihän sitä ollakkaa ku kauan odotettu! Huomenna taas Joensuuhun. (:

(Juu näitä taas)


Palvoen auringonlaskua


Ja kerta toisensa jälkeen
minä vannoen jankutin
Ei tämä mustavalkoisuus
ole ajatuksiani, elämääni

Kuinka tekstissäni loin
itselleni itsemurhan
Suolsin satuani
rakastaen sen loppua

Raahasin kuollutta
tulevaisuuttani perässäni
Nauttien sen rahinasta
maata vasten

Ei tämä mustavalkoisuus
ole ajatuksiani, elämääni
Se on minun sydämeni
minun kohtaloni

Unohdetuissa syyllisyydentunnoissamme
yritämme löytää sateensuojaa,
kiinteää maata luottamattomuuden suossa

Ja minä työnnän itseäni
kohti jyrkännettä
sillä peileistämme kuvastunut maailma
ei mahtunutkaan hauraan rintalastani alle
tukehduttamatta

vaan sai sydämeni asettumaan
poikkiteloin tiellemme

Eivätkä silmät saa aikaiseksi totuutta
liian äkkiä särkyneestä maailmasta

ole poissa


ja minä suutelen viimeisen kerran