IRC-Galleria

Vain rehelliset sanat säilyvät
vaikka ne kliseisesti kaikuvat
kansojen kuivuneilta huulilta

Hiljaisuuskin on verhottu sanoihin
raskas esiriippu autiolla näyttämöllä
jonka jokainen loppu on samanlainen

Kaikki me kuolemme

Mutta enää ei ole väliä
koskettaako loihdittu todellisuus
kun tämäkin esitys maksaa

Taputettiin toistamiseen tai ei
valot syttyvät
- yleisö on poissa

Sinä valitsit aina tummimmat
minun harmaista sävyistäni
- sanoit että totuus on kaunista
se sopisi kirkkauteen sateen jälkeen

ja minä olin niin samaa mieltä että se sattui

Siinä yksinkertaisessa totuudessa
kaikki oli niin kaunista
ihastuin maitokahviin kiireessä
ja hetkiin jotka tuntuivat varastetuilta

mutta ne olivat meidän hetkiä, liian meidän

Rakastuin ääneesi
jopa minunkin ajatukseni soivat suussasi
- ja sinun silmilläsi kaikki oli kauniimpaa
enkä koskaan ollut nähnyt niin selkästi

luonasi olin enemmän kotona kuin koskaan

Olet maannut vierelläni monet kerrat
kertonut tarinoitasi
niistä ensimmäiseen minä rakastuin
se kertoi sinusta

ja minä sain kuulla sen

Näitä sanoja ei oltu tarkoitettu kirjoitettavaksi,
ne karkasivat hiipien huokauksien perässä

Milloin minusta tuli ääriviivat
elämäni elämättömälle unelmalle
Milloin halusta tuli hiilenpalasia,
ennen ne tanssivat tulen kajossa
Milloin intohimosta tuli tavoite
lausuttu selitys vastauksen sijasta
Milloin kuljin niin pitkän matkan
että on turha edes katsoa taakse
Milloin minä tulen perille
jos määränpäästä on tullut matka

Näistä sanoista ajatukseni rakensivat vankilansa
jonka ikkunoista katselen totuuttani, sen huuruisille laseille

sormeilen aavistukset haaveistani
kylmyys ne kadottaa

Oi, kunpa antaisin olla onnellinen

Ajatukset

roikkuvat samettiverhojen tapaan
raskaasti, kurkottaen lattiaan

liian lyhyet, katkonaiset

Toivo uinuu peitossa, kismittelee
ja minun varpaani ovat kylmät

Vangitse valo verhoihin,
suodata maisema niihin

Peitä, sulje
kun minä olen alasti, avoinna

Enkä tahdo nähdä

Mies junan lemmikkivaunussa
hieroo silmiään ja haluaa käytäväpaikan

Maisemien filminauha kelautuu verkalleen ikkunassa
Yhä uudelleen

Allergeeni, yliherkkyys
sanoivat terveyskeskuksessa.
Täytyy välttää eläimiä.

Mutta jos on tottunut,
eikä osaa enää itkeä.

Ja kyllä hän tietää että maisemat vaihtuvat katsomattakin

Sinä sanoit
etten enää pitkään aikaan ollut kirjoittanut mitään
ja että sanani olivat nykyisin harvoja ja vaimeita

- katseenikin liian sumea

Mutta minä vain puhun eri kieltä, väärällä taajuudella
käpertynyttä kehonkieltä, sellaista joka osaa yhä huutaa

Muisto vuorovaikutuksesta helisee rintalastassani
kihelmöi lapaluissa ja kutittelee nivusissa

Tullakseen ymmärretyksi
hyväksytyksi

Ei se tunne edes itseään

Hiki kelmeilee muovin läpi,
pisaroi sen pinnalla
Syksy raiskaa lakanat naruille,
aamukaste kavahtaa punassa.

Olen väsynyt nukahtamaan
herätäkseni taas huomaamaan;

kitkerät huokaukseni ovat pinttyneet lauseitteni väleihin
ja taas eilen kuoli 17 000 lasta -
nälkään

pysähdy


Ja minä ostan light-limsaa maidon sijasta,
sillä se on niin kevyttä.

Tänään minä kietoudun harmaaseen
ja kiskon mustat sukat jalkaani

Kerään vihreät lehdet puista,
suodatan valon verhoihin

Asettelen muoviveitset riviin
annan tuulen sekoittua ajatuksiini
Juoksen alasti vastatuuleen

tänään, tänään, tänään
ja huomenna sen teen
-tapan itseni elämällä

Ensimmäinen katseesi oli aurinko
jonka annoin polttaa itseni

Kadotin varjoni, sen reunat haalistuivat
sen johon olin niin sidoksissa

Ja kun olin opetellut kuuntelemaan
en pitänytkään hiljaisuudesta
- pysähdyin huomaamaan

Sillä kaiken melun keskellä on taukoja
ja kaikkien ihmisten keskellä on yksinäisin
se on hukkumista, tukehtumista

Kunnes on melanooma,
sairaus joka uusiutuu

Etkä enää voi päästää irti,
vaikka haluaisit

Kun ei ole enää mitään asiaa
mutta niin paljon sanottavaa

Tämä on jakomielitautisen laulua
sävelettömien sointujen kaikuja
Sanoja suurempaa kiitosta

Tämä on aikomus, aavistuskin
ukkosen halaus ennen myrskyä
ajatusta johtava hätkähdys

Tämä on täynnä tyhjyyttä
joka täytyy tulla lausutuksi
ollakseen taas olemassa

Tämä on tauko, nielaisu
huokaus ennen kyyneltä
huulet hampaiden välissä

Ja nyt se on

hetki, melkein muisto

Anna anteeksi ja
aamen


- - -

Lainattua:

Oli, oli se lintu
Oli se elävä lintu ja lauloi

Vaikka puiston puut
kouristelivat kaamospakkasessa
henkitoreissaan
Ja maailma sakeana pimeydestä
kuin hiilikellarin kohtu
Mutta pimeän kuoleman keskellä helähti

Se oli lintu
Se oli elävä
Ja lauloi

Se olit sinä