IRC-Galleria

>Vanhemmillani oli tapana ikävystyttää minut kuoliaaksi typerillä
>kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat
>nuoria. Tiedättehän.... Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeä
>molempiin suuntiin joka ikinen aamu ympäri vuoden kestävissä
>lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan selässään.
>Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain kymppejä,
>vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla,
>ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan kertoisi
>tällaisia, vannoin...
>
>Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten
>helppoa nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun
>nuoruuteeni verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät
>todellakaan ymmärrä, miten hyvin heillä on asiat!
>
>Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
>tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Eikä
>silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
>kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen
>päähän, että sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen
>perillemeno kesti viikon.
>
>Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa
>musiikkia, piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse.
>Tai odottaa koko ilta radion vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen
>radiosta ja silloinkin juontaja yleensä puhui biisin alun tai lopun
>päälle ja pilasi koko kappaleen.
>
>Levyt saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne
>piti kääntää itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet.
>Eikä voinut kuunnella autossa - tosin, eipä autojakaan ollut joka
>perheessä. Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
>Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu
>kioskilta. Joko noin, tai sitten runkattiin Anttilan alusvaatekuvaston
>kanssa.
>Ei ollut muita vaihtoehtoja.
>
>Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa
>puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan
>puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
>numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se
>oli. Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän
>oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti
>kuulivat kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä
>voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
>
>Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita.
>Meillä oli joku kämäinen tv-peli! Ja maailmassa oli sormilla
>laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka
>näyttivät lähinnä legoilta.
>Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö. Avaruusolennot olivat
>neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat neliöitä, jotka
>ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin ollut mitään
>vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
>ikuisuuksiin asti.
>Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui aina vaikeampana ja
>nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
>
>Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit
>olivat samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se
>siitä, eipä tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari,
>mutta silloin oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia.
>Eikä ohjelmia nähnyt mistään tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa
>lehdestä.
>Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain
>lauantaiaamuna. Ymmärrättekö te?? Piti odottaa koko vitun viikko
>nähdäkseen piirrettyjä.
>
>Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin "#%%/ hyvin!
>He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää
>80-luvulla! Perkele!