IRC-Galleria

Mihin katoo se alku kipinä, miks loppujen lopuks täst ei tuu mitää ikinä?
Mua niin harmittaa, ettei toisiamme osata enää arvostaa.
Sä et oo mulle kuka vaan, mut joskus unohdan kuka ootkaan..?

Mä huudan, sä huudat, eikai sitten muuta.
Mitä mä tähän lisäämään, ku täähän on sitä elämää.

Mä rakastuin, mut miks sanoistas taas tulistuin?
Ihanku kahle kurkulla kiristyis, millä ihmeellä sitä piristyis?

Olinko sulle se ikuinen, koska nyt, oon kauheen itkuinen.
Meil on kotona tuo pikkuinen, joka hymyilee sulle.
Sä et aina sitä huomaa, et pyydä syliis tuomaan.
Se kaipais lohtua ja hoivaa, voisit ees halata koittaa!

Miks kaikki muu menee meidän edelle, sulle ei voi puhuu, ni puhun sit kenelle? Kuuntelisit, suutelisit, etkä sanojani muuntelis.

Olisit joskus hyvä, mun kädes ei pysy ees enää kynä, koska rikottu on jo tää sydän.

oot silti rakas, aiku viel joku päivä saisin sut omanlaisena takas.