IRC-Galleria

Noo tänään sain ainaki nauraa ja kokkailla :D

"Voi vittu, nää on jäässä!"

---

-"On tää ihan syötävää"

-"No en nyt sanois et kanttarelli kastike sopii kanan ja perunamuusin kanssa!"
----

"Mira ole jo vittu hiljaa"
---
"sä oot väkivaltane!"

Mä oon edelleen tää sama tyttö, joka kertoo saman tarinan.
Kuinka tää elämä on mulle ollu kohtuuton ja vaikea.
Sit ku mietin, onhan mul ollu jotain hyvääki, mut oon unohtanu muistoni.
Mä kidutan itteeni, enkä tiiä aina miks.
Joskus mul kato oli jopa niit ns. ystävii, jotka piti pystys, jotka piti musta kii.
Mut nyt kun mä katon oikeelle, siel ei oo ketää, kun katon vasemmalle, sielki on yhtä tyhjää.
Edessäkää ei oo yhtäkää ystävää, ne on taakse jääny jotain säätämään.
Sit ku niille menee sanoo et hei, mä oon yksin tai yksinäinen, ne vastaa samal taval ku ennenki, "etkä oo onhan sul mut." no missä te ootte ku tarvitsen?
Siltä must nimittäin tuntuu, mut ette te voi sitä ymmärtää aina, ku elämä edessä murtuu.
Eikä teidän mun kitumista ja kärsimystä tartte edes jaksaa, eikä sitä et meitsin pääs ei kaikki oikein natsaa.
Mut hei, mitä välii? en mä sit kai tartte ystävii.

Iskä: "Teitkö uudenvuoden lupausta?"
Minä: "Joo toki.."
Iskä: "No minkä?"
Minä: "Sen että tääki vuos tulee olee yhtä perseestä tai ehk vieläki paskempi ku viime vuos."
Iskä: "no eihän tuo oo lupaus, se on fakta!"

^ AIVAN

Äsken vitutti paljon, nyt paljon enemmän :)))))

Välillä tuntuu ettei oo mitään tai ketään, kelle kertoo, ettei tänäänkää taas oo kovin helppoo.
Sit kun mä kuuntelen muita, mä mietin noita hymy suita. Miks mun naamal ei oo tollasta virnettä, miks ei silmis oo ilon pilkettä?
Onhan mullaki joskus hyviä päiviä, kun katselen illalla tähtiä. en tunne pelkästään yksinäisyyttä, vaan oon yksin.
Tiiän, oon katkera ja välil vähän vaikea, mut olo ilman ystävii on haikea. Mut entisii hyvii kulta aikoi kun ei vaan voi takasin taikoa.
Mä arvostan ees yhtä tekstiviestiä tai puheluu, kun joku kysyy mitä kuuluu. Seki on mulle vaan niin tärkeetä, et joku joskus ees muistaa et oon täällä.
Mut hei, kavereiden kans olohan on teille vaan arkipäivää, se yks viestiki on poistettuna ollu monta päivää, eikä elämäs oo muutenkaa huolen häivää.
Oonhan mä tietty ilonen, et muil menee hyvin, mut mitä ihmettä mä sit aina tyrin? ei oo vaan kiva aina istuu kotona itkien ja miettien.

:/

Joskus masennus ottaa musta vallan,
ja kummallinen olen ja suuttua saatan.
Enkä aina hymyillä jaksa.

Ymmärrystä oon monilt pyytäny,
mut kaikki ootte vaan syyttäny.
Oon kuulemma säälittävä,
ja kaipaan huomiota,
enhän käytä lääkitystäkää,
eli kunnossa mun on pakko sit olla,
oon kuulemma pelkkä nolla.

Jos tietäsitte ees vähänkää täst tuskasta,
ette tahtois mua enempää murskata.
oppisitte arvostaa,
eikä tarviis nurkkaan ahistaa.

Anteeks pyydän, vaikka en mitään oo tehnyt.
Hymyilen tätä tekohymyy vaikka oon koko päivän sun takia itkenyt.

Mä en merkkaa sulle kai mitään,
sanot vaan sanoja,
joista totta ei oo mikään.

En oo niin tyhmä miltä näytän,
oon kipuun tottunu,
ja lisää kipuu veitsien avulla käytän.

Sä sait mut itsetuhoisuudesta luopumaan,
sait jokaista vitun sanaasi uskomaan.

Hymyn mun kasvoille aina saat,
heti ku ovesta ulos astut jään kaipaamaan.

Pystyin luottaa ja yritän edelleen,
mut petynkö taas vaan uudelleen?

En haluais uskoo et mut pettäsit,
tai yksin itkemään jättäisit..

Niin sä varmaan sit teet,
toisen muijan mukana ehk meet.

Mä itken, ja haluan taas pois,
eniten sattuu se etten enää tiedä,
voiko sut joku toinen tosta vaan viedä..

Oon taas miettiny kaikkea paskaa,
se kaikki mut maahan lannistaa,
enkä taida oikeesti enää jaksaa.

Miks vitussa mulle pitää sattuu näin,
ja loppujen lopuks yksin jäin..

Jos haluun totuuden,
kuulen valheen.

Mitä sä oikeesti haluat,
ketä sä oikeesti rakastat?

En ehk halua kuulla,
koska mun nimi ei oo sun huulilla..

Kaikki on taas romuna,
kaikki unelmat lensi tuulen mukana..

Joskus tuntuu, etten pysty ymmärtämään.
Miksi joudut lähtemään,
aina uudelleen..

Kaipaan jokaista sanaasi,
jokaista katsetta,
jokaista suudelmaa,
jokaista halaustakin.

Olet niin kaukana,
en näe sinua,
mutten halua sinun menevän.

En ole kunnossa,
mieli-ala ei ole kohentumassa,
ei ennen kuin näen sinut taas.

Kaipaan hetkiä jolloin vain ollaan vierekkäin,
pidetään toisiamme käsistä,
ei sanota sanaakaan,
hetkeksi siihen nukahdetaan.

Mutta kaikki muuttuu,
joskus se kaikki puuttuu,
anna anteeksi,
etten anna sinun mennä,
koska tiedän.. et takaisin luokseni lennä..