IRC-Galleria

Viha ottaa musta vallan,
vaikka kaikkeni tälle elämälle annan.
Mun päässä on helvetti ikuinen,
jo silloin, kun olin pikkuinen.

Mua vituttaa, mua kaduttaa..
ei voi muuta kun itteensä päälaelle taputtaa.
Ja toivoo.. ettei kukaan voi mua enää satuttaa.

Se tunne kun näät hänet,
haluaisit vaan silmien eteen laittaa kädet.

Kaikki hänessä repii sua hajalle,
kun hän ei sua enää halaile.

Peität sun pettymystä,
itket sisälläs, ihan syystä.

Sydän hakkaa lujaa,
et anna hymyyn itselles lupaa.

Siellä hän menee,
hän hymyilee.
Hän voi nauraa,
sinusta hän teki niin hauraan.

Missä on ne lupaukset,
ne sanat, ne kauniit kuiskaukset?

Painat kasvot käsiisi,
toivot, että muistot häviäisi.

Suhun sattuu,
toiset sanoo, niin vaan tapahtuu.

Haluaisit hänen kärsivän,
edes vähäisen itkevän
Kuitenkin eniten kaipaavan,
sinut takaisin haluavan.

Kukaan muu ei sinua onnelliseksi saa,
sen kun voisitkin koko maailmalle huutaa.
Hän oli se, juuri se jonka tarvitset.

Tiedät että olisi päästettävä,
sydän rukkaa rikkomiselta säästettävä.

Antaisit jo olla,
hän ei ollut oikeasti kuin täysi nolla.

Kulkenut oon kauan näitä katuja,
kuunnellut oon liikaa jo näitä satuja.
Lupasit kuun taivaalta,
tää kissa hiiri leikki alkaa tuntuu jo sairaalta.

Mä en enää horju,
tuu tänne, mä iskusi torjun.
Ne ei muhun satu,
osuessas sä viel kadut.

Turhaan odotat kyyneliä,
sinä peto, tunteiden nieliä.
Minua sinä et saa,
katso, en heikko olekaan.

Tahtoisin sinut tappaa,
et voisin olla taas vapaa.
Mut sä veit osan musta,
kun saan palat takas,
lopun vielä teen susta.

Ja viimeset sanat,
ne ei tuu olee; tuu takas.
Vaan; painu mun elämästä "rakas"

ihan hirvee tää galleria nyt >.<

Ei kosketus enää samalle tunnu,
suudelmat ovat kuin puudutus..

Pelkään vajoavani,
vaikka pidätkin kiinni jopa varjoani.

Ei katseet enää kosketa,
ei enää liikuta kyynel poskella.

mulla vaan on yhtäkkiä vip juttu tääl O__O mitä helevettiä :'*D

.. käyttää kuulemma sieniä... ^^ :''D

Joskus haaveet kaatuu,
sitä henkisesti vaan lamaantuu.
Kaikkee paskaa tapahtuu,
eikä sitä kaikkee aina ees tajuu.

mä tahtoisin palata ajassa, jossa kaikki oli hyvin, jolloin en näin pahasti elämääni tyri.
siellä menneisyydessä on mun nauru ja ilo, siellä on mun rakkaat, kaikki mitä toivoin.

Mut asun tässä huonossa tulevaisuudessa, jossa ei ole varaa toivoa edes paremasta.

Kerran luulin näkeväni enkelini, joka nosti minutkin siivilleni, mut sieltä sitä taas pudottiin ryminällä alas, kuka on tuo tunteiden nielijä se helvetin varas?

Suljen silmäni, tunnen kuinka kyyneleet taas putoilee, pääni sisällä taas kerran rukoilen.
Kukaan ei vastaa, kukaan ei kuule, kun huudan kun kärsin, kukaan ei välitä.

Tunteita yritän kovettaa, kasvoni ilmeettömäksi käännyttää, tiedän nyt on aika perääntyä, aika hyvästellä.

Pilvi linnat on monesti mua kutsunut, olen niiden luokse jopa halunnut, silti olen tähän arkeen palannut.

Onko sitä oikeaa ja väärää olemassa, onko kukaan täällä ikinä edes oikeassa?

Mä rustailen runojakin ihan kuin niitä edes osaisin, kirjoitan paperille tunteen jokaisen, samalla mietin kuinka hauras on meistä jokainen.

Mut silti vaan pakko jatkaa, kaikki pyytää vaan jaksaa, mutta kuka sinun särösi parantaa? Kuka sinulle joskus onnen maksaa, milloin kaikki hyvin natsaa?

Ihankuin seilais huonoilla vesillä, kädet viillettynä verestää, ei kukaan tätä tunne tilaa voi ymmärtää.
Yritän huutaa näitä aaltoja ulos, mut aina on se sama vanha lopputulos.
Joka päivä lisää vaan kaatuu niskaan paskaa, tartteeko tätä muka oikeasti jaksaa?

Kädet tärisee kun rupeen nukkumaan, tulenko tähän tunteeseen loppu iäkseni juuttumaan, pitääkö tähän tosiaan tulla tottumaan?

Mä toivon, mä uskon, mä yritän, mut en tiedä.. miten oikein selviän.

Onko elämä vaan loputon palapeli, jota yritetään koota, väärät palat paikalleen ei sovi, sit kokeillaan jotain toista. Kerkeääkö sitä loppuun asti edes tehdä, en tiedä.. ehkä??

ihan mukava fiilis vaikka eilen kuulinkin asioita joita ihmettelen ja olen vähän suutuksissa..