ei, en tahdo tulla kotiin,
en voi, vaikka tahtoisin,
oon yksin mieluummin, kuin palaan sinne helvettiin
kuka sinä olet minulle kertomaan
mitä saisin tehdä ja mitä en?
kahleesi kuristaa
kuka minä olen sinulle vastaamaan
kun oma elämäs on pelkkää harhaa?
valheesi satuttaa
saa kylmät väreet juoksemaan selkääni pitkin - mietin - aikoinani miksi, ilosta ja surusta ja vihasta itkin,
mut ei enää, ei enää koskaan- anteeks voisin antaa mutten kuitenkaan unohtaa,
viha syöny rakkauden mut paras tapa kostaa, on viiltävät rippeet sun omastatunnosta,
en haluu nähä sua koskaan tai kuullla susta mitään valittit ties itte, piste se on siinä hyvät loppuelämät, ja kun koittaa se hetki toivottavasti päädyt helvettii