![{[_Boo_]}](/img/bashi/1x1trans.gif)
Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Se satutti mua"
Se satutti mua, olin pohjal mut sait mun elämäni muuttumaan
Hetkessä kyynelistä kultaa
Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon mutta ei auta
Mä yritin rukoilla jumalaa siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen
Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää
Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä
siellä missä mikään ei tuu tuntuun koskaan pyhältä
mis alhaal on pimeetä mutta valoa ylhäällä
siellä missä valintana elämä tai kuolema
valintana herää henkiin tai vaipuu tuonelaan
siellä missä heikot sortuu ja vahvat selvii
vahvat jotka pystyy tarttuun uudelleen unelmiin
Se on tauoton taistelu vastaan omaa mieltä
joutuu hyväksyyn asioit jotka ennen pysty kieltään
joutuu hyväksyyn niit menetyksii, erehdyksii
joutuu hyväksyyn et kantaa niist kaikista vastuun yksin
se ravistaa sun koko vitun kehoa ja mieltä
mut jos haluut pois sieltä, se on vaan raivattava tieltä
kipu valuu pois ku sormien välistä multa
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa
Pohjalta on kova työ kiivetä takas ylös
Kun on kuvainnollisesti ollu sillan alla yöt
Tarvis auttavan käden joka vetäisi pinnalle
Niinkun mulle kävi ja kiitos siitä kuuluu Henkalle
Sille pysty määrään hintaa en kun tapaa uuden ihmisen
Joka sut lopulta pelastaa kun odotat vähiten
Oon käyny niin pohjalla ettei sitä voi käsittää
Ennenkun tärkeimmän ihmisen luotansa pois hävittää
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä
Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Hetkessä kyynelistä kultaa"
Sä olit se mun pelastava enkeli joka otti mut suojaan
"Se satutti mua"
Se satutti mua, olin pohjal mut sait mun elämäni muuttumaan
Hetkessä kyynelistä kultaa
Kai sustakin on joskus tuntunu kaikki on hyvin
Muttet koskaan ollut tuntenutkaan haavoja niin syvii
Ja pysyvii jotka veti maton jalkojen alta
Pisti kyyneleesi vuotamaan valtoimenaan taas
Rakastin sua paljon mutta ei auta
Mä yritin rukoilla jumalaa siis jumalauta
En ymmärrä et minkä takia mulle sä teit sen
Takaapäin iskit salaa unelmiini veitsen
Ystävätkin kaikki jäivät multa taka-alalle
Ja siihen aikaan takaisin mä pysty enää palaa en
Sen palapelin palasen mä hukkasin kai todella
Sen tajusin kun yksinäinen kylmyys vaan on ovella
Rakkaus teki sokeaks en enää haluu kokea
Sellaista kipuu koskaan josta vaan ei saa otetta
Jokainen tietää sen miltä tuntuu kun joku jättää
Mut koskaan ei voi tietää milloin elämä selättää
Taas mielen valtaa muistot kun mä kävin siel syvällä
missä putoo merkitys pahalta, merkitys hyvältä
siellä missä mikään ei tuu tuntuun koskaan pyhältä
mis alhaal on pimeetä mutta valoa ylhäällä
siellä missä valintana elämä tai kuolema
valintana herää henkiin tai vaipuu tuonelaan
siellä missä heikot sortuu ja vahvat selvii
vahvat jotka pystyy tarttuun uudelleen unelmiin
Se on tauoton taistelu vastaan omaa mieltä
joutuu hyväksyyn asioit jotka ennen pysty kieltään
joutuu hyväksyyn niit menetyksii, erehdyksii
joutuu hyväksyyn et kantaa niist kaikista vastuun yksin
se ravistaa sun koko vitun kehoa ja mieltä
mut jos haluut pois sieltä, se on vaan raivattava tieltä
kipu valuu pois ku sormien välistä multa
sun on itkettävä kyynelees mut tehtävä niist kultaa
Pohjalta on kova työ kiivetä takas ylös
Kun on kuvainnollisesti ollu sillan alla yöt
Tarvis auttavan käden joka vetäisi pinnalle
Niinkun mulle kävi ja kiitos siitä kuuluu Henkalle
Sille pysty määrään hintaa en kun tapaa uuden ihmisen
Joka sut lopulta pelastaa kun odotat vähiten
Oon käyny niin pohjalla ettei sitä voi käsittää
Ennenkun tärkeimmän ihmisen luotansa pois hävittää
Mä uskoin siihen että mullois viel edes parempaa
edes jotain suurempaa, jotain onnellisempaa
jotain mikä sais mut jälleen tunteen sen kipinän
mitä hetkeen en uskonut tuntevani enää ikinä
sen kipinän sytytys vie mut läpi harmaan kivenkin
se saa mut uskoon että mitä jos kuitenkin sittenkin
näkyy lämpöö ja valoo kylmän tunnelin päässä
lämpöö joka sulattaa mun sydämeni jäästä
Rakastin jotakuta ennen mut se satutti mua
"Hetkessä kyynelistä kultaa"
Sä olit se mun pelastava enkeli joka otti mut suojaan