Miten sitä aina jostain löytyy voimia ja voi olla ihania ystäviä, tai edes tuntemattomatkin voivat sanoa jotain kaunista. Annan sille todella paljon arvoa, pakahdun niin että pyörryttää.
Katson ja näen peilistä häpeän kasvot.
Itken tyynyn kyynelistä märäksi (ja kärsin päänsärystä) nukahtaen uupuneena.
Toivoen eilisen, tämän päivän ja huomisen katoavan.
Tehtyä ei saa hävitettyä, varjonasi seuraa.
Haluan polvistua eteenne ja huutaa ANTEEKSI!
Se ei auta, tyhmää sananhelinää.
Jos jotenkin voisin korvata, vaikkapa pitämällä viiriä kädessä jossa lukee ''olen idiootti.''
Pyyhin kyyneleet, silmien turvotus laskee. Puen sotavarustukseni, täältä tullaan elämä.
Jos lähdette kostoretkelle, antakaa minulle aikaa valmistautua.
Uusimmat blogimerkinnät
- kun vaan hengaa jumittuneena tuhlurina elÃ... 08.03.
- [Ei aihetta] 17.01.
- [Ei aihetta] 15.01.
- [Ei aihetta] 21.12.
- voimalla koka...kofeiinin. 26.03.
- tämä kolahti.. *hymy* 10.01.
- live wire? 08.01.
- Kuollutta, turhaa.. 17.11.
- Päin....hui hai? 25.10.
- KOHTI SALAISUUKSIEN RATKAISUA. 16.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2015 (1)
- ▶ 2013 (5)
- ▶ 2012 (1)
- ▶ 2010 (5)
-
▼
2009 (92)
- ▶ marraskuu 2009 (2)
- ▶ lokakuu 2009 (11)
- ▶ syyskuu 2009 (6)
- ▶ elokuu 2009 (11)
- ▶ heinäkuu 2009 (9)
- ▶ kesäkuu 2009 (6)
- ▶ toukokuu 2009 (8)
- ▶ huhtikuu 2009 (18)
- ▶ maaliskuu 2009 (8)
- ▶ helmikuu 2009 (4)
- ▶ tammikuu 2009 (9)
- ▶ 2008 (52)