IRC-Galleria

Haluan koskettaa, tuntea läheisyyden mutta kuka lohduttaisi hullua ja tasapainotonta?
Nuoralla tanssin, läheltä liippasi kuolema mutt ei aina osaa pelätä.
Yksinäisyys on kaunis asia ja olen tottunut, joskus sitä vain kaipaa silitystä että kehräisin, halausta lujaa.
Tietäisin että joku pitää kiinni, kun tanssin nuoralla.


Lasken päiviä ja öitä kunnes taas olet siinä. Vapauttajani, rakas Skaarfeissini.

Kolulun toinen päivä ohi. Uuvuttavaa istua monta tuntia ja kuunnella, sitähän se opiskelu on.. (neronleimaus) ja nyt istun kotona töllötön joko tv tai koneen ruutua. Ratkimriemukasta vai mitä rakkaat lukijani. En silti valita sen enempää puutuneesta peffastani. Olen tyytyväinen että pääsin vain tähän rytmiin pääseminen menee aikansa ja pikkuhiljaa arkikin maistuu. Inhottaa vaan vieläkin syrjääntyä ja tuntea olevansa ulkopuolinen, oma mielikö vain oikkuilee?
Antakaa minulle voimaa jaksaa, vielä 3v. Aamen.

Viime yönä sain pitää hauskaa ja unohtui se tuleva kouluaamukin. Tänään parantelen kankkusta pienoistani ja aurinkokin näyttää pilkistävän pilvien takaa. *hymy*
Taakka tuntuu keventyneen ja pelko...no, se on sitten tullakseen.
Kiitos niille mukaville jotka tulivat juttelemaan, huomasivat miten yksin olin. Tai rumilusta on helpompi kai lähestyä? Heh he..itseensä kohdistuva pilkka on parasta.

yhyy ja kurkku jälleen kipeä, mikä tätä kroppaa vaivaa? *huokaus* no, mitäpä siitä enempää valitteleen..

mietin kadonneita kirjetuttavuuksiani. okei, itsekin lopetin ja kaduin, sitten laitoin kirjeet joissa pahoittelin ja selitin plää plää..
mutta jos alkaa ottaa kontaktia minuun ni
1. vastaan mahd. nopeasti.
2. KOSKA minulla on teitä rakkaat ystävät n. 20 ja vastaamiseen menee ainakin 2 viikosta kuukauteen.
ja 3. elämäni ei aina ole jännittävää, joskus lorvailen eikä ajatus kulje vaikka hetki sitten tuntui siltä ottaessani kirjeet esiin ajatus katkesi, siksi kirjoitankin yhtäkin paperia viikon.

meillä kaikilla on varmasti näitä päiviä ja lisäksi on työt, suhde...oma elämä. ketään ei siis voi syyttää, kirjeet ovat pala elämää ja jokainen omanlaisensa. *hymy*

Suunnittelin baarireissua illaksi mutta arveluttaa pystynkö. Tarvitaan rohkaisuryyppy sosiaalisuuteen.
Kesä on julma saadessaan jalat levottomiksi, pakko mennä ja harhailla, palaa iho jos jäät liiaksi aurinkoon, paikallesi istumaan. Jalat vie ja aivot lomailee. Täytyy päästää irti ollakseen vapaa. Minua ei saa liikaa kahlita ja määrätä muuten ahdistun, henkinen itsemurha.
Kaipa minä haen pari tölkkiä, katsotaan minuutit, tunnit kerrallaan kyllä aurinko sieltä laskee. Sitten tämä vampyyri levittää viittansa lentäen parvekkeelta viattomien kauloihin kii.

Kissaa ei maukumassa, saa maukua nyt toisille ja juosta ulkona ilman talutusvaljaita.

Pulu käynyt parvekkeella taas sadetta pakoon, tai sitten hän on voimaeläimeni?

Lepakot! Aivan lähelläni lentelee öisin lepakoita, yön kyyhkysiä.

Naputtelen konetta vaikka kirjeetkin odottavat *huokaus* miten pää voi olla niin ontto, pehmeä ja silti sen lyö kaapinkulmaan, seinäkelloon ja sattuu?
Kofeiinia! Ruumiini tarvitsee yliaktiivista energiaa! Tasapainoksi tupakka. *kippis ja kulaus*
Periaatteessahan lopetin polttamisen 8v sitten mutta hei, ainahan voi polttaa sen yhden?

Viime uneni oli hullu (johtui Jackass 2.5 katselusta?) siinä oli ravintola missä sai valtavia suklaakakkuja ja joku papparainen, se vain röyhkeästi tuli ja otti kakun asiakkailta.
Siihen se uni sitten päättyikin kun juttelin Ammalle huonolla englannillani.
(Miksi aina puhun eri kieltä unissani?!)

Jee, nimpparisankarina on hyvä olla, koska naistenviikko alkaa aina tästä päivästä.
Koulusta tuli kirje, viimeinenkin varmistus että tosiaan lähden Ahlmannille opiskelemaan 11.8.
Kieltämättä vieläkin hermostuttaa, ei sitä unohda kuka peruskoulussa oli se hiljainen ja jolle sai sanoa mitä sattuu ku en väittänyt vastaan (kovin usein). Lukutoukka, mielikuvituksissa elävä. Ruma ankanpoikanen josta kasvoi kaamea kalkkuna. Kyllä minä muistan teidät ja kosto elää.
Elokuussa en etsi ystäviä vaan opiskelen siinä teille sosiaalisuutta mutta katsotaan sitä sitten myöhemmin onhan tässä aikaa lomailla ja valmistautua vielä... n. 3 viikkoa.

p.s. Koneessamme on ehkä joku virus ja nettiyhteys saattaa mennä välillä poikki joten tätä kautta ei 100% varmuutta minun tavoittamisesta.

Pahin pelkoni, olenko allerginen kissoille? Tuntuu käyneen toteen. Alma on 3. päivää hoivissamme ja eilen iski väsymys jota helpotti nappeja muutama, että koko päivä tuli nukuttua. Eikös kattia pitänyt vielä ulos viedä puolenyön aikaaan. Maukuu yöllä, toivottavasti naapurit ei ala valittaan vain koska kissamme on yöliikkuja.
Nukuin ihme kyllä hyvin vaikka nenässä on tulppa joka ei millään irtoa ja niistän kuin norsu. Lisää ääniä naapureille.
Minulta on kai evätty pois hauskanpito, ei hevibaareja, ei humalaa hyvän musiikin kera.
Olen tuomittu sohvaperuna kera leffakokoelmani, nörttinä uikuttaan koneelle tätä surkeaa kohtaloa.
Uhmaan kroppani tahtoa ja häivyn syöpäkääryleelle.

vielä pari tuntia ja suuntaan kaupungille, yhden siidukan vetäisen tunnelman kohottamiseksi.
The Cyan Velvet Projectin keikalle ja jatkot, kuka tietää?
Kädet tärisevät kun ei ole tullut juotua kunnolla sitten..maaliskuun?
Vitun rahatilannekin on öööm.. Piti ostaa uusi suodatin 89€!!! Koska johto näytti vialliselta muttta konnan turvallisuus ennenkaikkea. (suokaa anteeksi huono äikkäni, en tajua edelleenkään miksi edes vaivaudun pilkunviilaamiseen yms..)
Koko kesä ollut ahdistus kimpussa, välillä näkyy pieni liekin lepatus pimeässä. Kuka käytti loppuun sytkäni bensan?!
Tietysti pelottaa kouluun vain kuukausi ja pääsinkö edes? Paranoidia, pessimistiä ja angstia EN OLE MITÄÄN ENKÄ KUULU TÄHÄN MAAILMAAN!
Olkaa pliis kilttejä tämä yö, haluan vain vaipua unholaan ja olla joskus..kaunis. Tiedän kyllä ilmeistänne. Olen vanha mummo jolle jäi teiniys kokematta ja yrittää elää sen nyt. Tai, siis.. Mikä minä edes olen?
Tunnen sympatiaa enemmän lukkeihin ja pirajoihin. Kun on aika jatkaa matkaa tuonpuoleiseen (hahaa, uskon siihen vielä!) heittäkää ruumiini susille. Sopisiko se teille?

kyllä selkä vihoittelee vieläkin, paskaksi meni tuskan su. klenkuttaessani hitaasti tai istuin enimmäkseen kentällä. onneksi kukaan tuntematon ei tullut jutteleen, kai sen näkee meikäläisestä että haluan olla rauhassa. anteeksi että tunnun etäiseltä, ei jaksa jutella. kaipaan viikonloppua, kerran vuodessa saan elää 3 päivän ajan. *huokaus*