IRC-Galleria

J.Karjalainen Yhtyeineen - Jaguar Blues

Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Omalta pihalta
Keskellä päivää

Eihän täällä kestä mikään
Vaahterat katkotaan
Eihän täällä kestä mikään
Vaahterat katkotaan
Kohta pitäis vissiin tehdä
Penkitkin betonista

Merihaan talot
Ne on hyviä
Merihaan talot
Ne on hyviä
Ja ne sopii tänne hyvin
Niitä ei saa rikki

Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Varastettiin pyörä
Se vanha Jaguar
Mutta olin onnekas
Sen varastin takaisin

Ja mä vien sen pois
Kauaksi pois täältä
Ja mä vien sen pois
Kauaksi pois täältä
Missä on kiva ajella
Pieniä teitä pitkin

Alla tulkintani, joka voi olla väärä, mutta joka tapauksessa pohtimisen arvoinen. POSITIVITY! YEAH!

---

Aatteles tätä (itsesi kannalta):

olen kaupunki (laulun tapauksessa kylmä ja kalsea Helsinki)
olen kylä (laulun tapauksessa vehmas, seesteinen koti)
minut on nähty/näen itseni polkupyöränä

ELI,

meissä on pieni maailma/kaupunki, jokaisessa hyvää ja pahaa, jokainen erilainen. Kaupunki/kylä-vertausta käyttäen: on paljolti meistä kiinni, millaisena haluamme itsemme nähdä. Tuijottaa kaupunkia kaikkine mahdollisuuksineen kalseana betonimöykkynä. Ajatella rauhallista kylää pihateineen elämättömänä, pystyyn kuolleena vankilana.
Voimme jopa katsoa itseämme ja muita polkupyörinä, jolloin olisimme oman elämämme sivuosassa. Esineenä, joskin käyttökelpoisena, jonka siis voi omistaa tai varastaa.

Ihmisenä emme juurikaan voi tehdä muuta, kuin olla omanlaisemme pieni valtakunta hyvine ja huonoine puolineen. Veikkaan, että pieni näkökulman muutos positiiviseen auttaa meitä ymmärtämään kaupunkina tai kylänä olemisen vaikeuden, hyväksymään puutteemme ja näkemään hyvät puolemme häpeilemättä. Kehä III:n sisällä ei tällöin olisi järjetöntä ylemmyyttä ja ulkopuolella typerää alemmuutta, tai päinvastoin.

R-E-S-P-E-C-T.....

ja jos hyvin käy, voi joskus syntyä hedelmällinen, hyödyllinen ja molempia osapuolia tyydyttävä kuntaliitos.

Aretha Franklin laulaa lisää. ;-)

(ja kaikki tämä minulta, joka olen jäämässä agnostikoksi ateismin jälkimainingeissa, luulen)