IRC-Galleria

Nostan suupieliäni sormilla ylöspäin
ja maistelen suolaa kielenkärjelläni
Ikävöin intervalleja
Pipo päässä sisällä
jotteivat muut arvaisi mielenliikkeitäni

Satunnainen himo tanssia
sekava halu laulaa
pyöriä ympyrää ja nostaa ääntä ylös ennen sen alamäkeä

Onni on kun kiinnittyy hetkeen

---

I am lifting my mouth up with fingers
and tasting salt with the tip of my tongue
I am missing the intervals
Wearing a cap inside the house
so others would not guess the movements of my mind

A casual lust to dance
a confusing desire to sing
go round in circles and lift my voice up before its downhill

Happiness is when you are attached to the moment.

In my dreams of him
there are no tears and droolings
no five pence pissed offness
only a feeling
a voice
a connection.

A sigh shimmers love.

The memory of him made me cry beside you
and I do admit my haiku's sometimes telling of the past
My songs swing imaginings in minor with the vibrato of roseguns:
constantly belated peanosefunk
as each lick celibrates a ray in the heart.

I get lost in the screams of my subconcious:
horrorcries, deathpuffs I carry with me
my back against a wall
in black, lowmind of mine.

One day I will learn to fly in my dreams
and shall no longer wake up to the evil drop towards concrete
With bloody eyes I feel alienated beside you
and my snaketonguelove moves to two directions
making me, too, sizzle.

I am lifting my foggy eyes
only to look at you
suddenly to find
there are just us two.

Laitoin tämän käännöksenkin tänne, kun oli kuulemma parempi....
Kirjoittanut mää eli Mira M, 14.1.2007

Unelmassa hänestä
ei ole kuolaa ja kyyneleitä
ei viiden pennin vitutusta
vaan pelkkä tunne
ääni
yhteys.

Huokaus hohkaa rakkautta.

Muisto hänestä sai minut itkemään vierelläsi
ja myönnän yhä haikujeni toisinaan kertovan menneestä
Lauluni lurittelevat kuvitelmia mollissa ruusuaseiden vibraatolla
hernenenäfunkia jatkuvassa jälkijunassa
joka nuolaisun juhlistaessa sädettä sydämessä.

Harhaudun alitajuntani huutoihin:
kauhunkiljunta, kuolonkorina
joita kannan mukanani
selkä seinää vasten
mustamieli mustikkaiseni
matalana.

Kyynel kuultaa kaihoa.

Vielä jonain päivänä opin unessa lentämään
enkä enää havahdu ilkeään ilmalentoon kohti asfalttia
Verestävin silmin vierastan sinua vierelläni salaa
ja rakkauteni rietas kohoaa käärmeenkielenä kahteen suuntaan
saaden minutkin sihisemään.

Nostan sumuiset silmäni
vain kohdistaakseni
katseeni sinuun ja
jäljellä on enää kaksi.

Nuolen sateenkaaren päätä
sillä aarrettahan kaipaan

Aion hypätä Jupiterin kuuhun

Vallalla ulkoinen ikiliikkuja
ja hitaat hitaat ajatukset
Katson kieroon

Lausumme helppoja sanoja rakkaudesta
tietämättä miten rakastaa
sillä sisälläsi on hurrikaani
kun minä olen myrskyn silmässä
silmät kiinni
sielu vaiti

Noitajuoma
löysi suruni sekä sisuni
ja sekös sinua riipi
Jaksan nauraa yksin
kun ajattelen miten vähän jaksat muiden lasteja kantaa

Minäkin haluan huutaa
vuodattaa räkää sylkeä kyyneliä
olla käsivarsilla kynsien ja potkien
olla se lapsi joka rinnassani yhä sykkii

Otan iki-ilmeen
ja tarjoan tukeani, silmissä syvä huokaus
Vielä petän teidät
kun muurini mieluisa murenee
huutoni hiljainen
äänensä löytää
Vielä petän teidät

MM (=mää), 3.1.2008

Hän kantaa elämää käsissään
kunnes ymmärtää sen särkyvyyden
Lumena sulaa syliin
ja kohtaa valon

Miettiikö hän,
onko henki juna,
joka väsymättä jatkaa eteenpäin
pysäkiltä pysäkille
nopeasti tai hitaasti, viimein pysähtyen?

Ajatteleeko
liitävänsä uusiin ulottuvuuksiin,
löytävänsä auringon ja kuun,
sukeltavansa avaruuden tähtisumussa?

Viimein hän
sulkee silmänsä
ja ottaa askeleen.




Pyydettiin kirjoittamaan runo miehelle, joka tietää kuolevansa ennen 30:tä syntymäpäiväänsä.... sounds kinda lame, but then again, it was tricky!

Äiti Marian käsivarsilla
on hyvä nukkua
kohdunlämmössä paistatella
mutta minä värjöttelen koivunkatveessa
lehdettömän rungon syleilyssä
ja toivon voivani vielä
kirkkain silmin vannoa
olevani kypsä

Tietoisuus on helppoa minulle
usko itseen vaikeampaa
ja kyky ratkoa näitä ristikoita mahdottomuus
sillä kirjaimet katoavat ulottuviltani
muille valmiit sanat ovat minulle sokkeloita
joihin minulla ei ole karttaa

Tuntuu
että olen posliininukke
totta, vähän romuluinen,
jonka päätä koputettaessa kaikuu
Rinta täynnä ilmaa
ja suu vääntynyt ikivirneeseen
Vaski voideltujen joukossa
Riittämätön, kiittämätön hölmö

Jos he uskovat armoon
tiedän minä kyllä anteeksiannosta
Koko kirja löytyy siniympyrän sisältä
tämänkin pienen pallon aivoituksista
Itse minun täytyy antaa vapaus
hengittää

Mietteitä Sinusta
Maalaat itsestäsi kuvan harvoin sanoin,
pelkkä henkäyksesi on suloäänien serenadi.
Silkinpehmeässä jätät mysteerisi ilmaan
ja vavahtelen vain ratkaisun mahdollisuudesta.
Pehmoinen on sylisi,
mielesi salaisuuksien sokkelo.

Thoughts about You
With rare words you paint a picture of yourself,
your sheer breath is a serenade of sweetvoices.
In silksoft you leave your mystery to the air
and I am waving from the possibility of solving it.
Warm are your arms,
your mind a maze of secrets.

Etsin vastauksia
Eiffelin juurelta
Matadorina lävistin sydämesi
Sillä väreissäsi on sinistä ja valkoista
suonissasi virtaa pelkkä sisu

Rukoilin sinua vierelleni
kun korvissani asetit kysymyksen
johon en voinut vastata: ei
Silmissäni kullankimallus
jatkaessani värittämään ruusunlehtiä
keltaisesta punaisiksi

Mielessäni yksi
ajatus
kahden sanan kalkatus
Olen Sinun

Hän hokee
tyhmyyttään mantrana
ja jokainen arvostelu sattuu
Itsetunto on loputon suo
joka janoaa kehuja silmäkkeisiinsä
upottaen jokaisen sanan saadakseen lisää

Korvissaan pauhaa
pirullinen pop
todeten rakkauden olevan supertähti
Hänelle tuo ilmiö on tunne
jota ei voi jakaa
itkua ja epävarmuutta
sulosuukkojen kaipuuta

Kuten Richiestä lauletaan
ei kukaan saa hänen oloaan suurenmoiseksi
ja valo, jonka pitäisi sisältä lähteä
on kadoksissa

Jonain päivänä
hän vannoo
ja eksyy positiivisuuteen
Näytäthän, elämä, hänelle


Lisäisin loppuun, että tuo hemaiseva kamerakännykkäkuvalady on itse asiassa {Miracle} itse. Älkööt hämmentykö, hiukset kasvavat, ja niin minäkin. Ainakin leveyttä.