Kääntyy hymyyn suut, koittaa vihdoinkin huhtikuu, aurinko hyväilee, kätemme toisiinsa kiinnityneet. Jos vain tahdot, tähän viereesi istumaan jään. Jos vain pyydät, en tiedä mitään sen tärkeämpää, valvon sinua kuin silmäterää. Vehnä kellastuu, painaa päänsä se kumaraan. On aika elokuun, ote käsissä tiukentuu ... On pakko yrittää, läpi loskaisen lokakuun, maailma museruu, käsi kädestä irtaantuu.